31.5.2008

Hiushistoriikki

Ylioppilaspostauksessani kyseltiin minkä väriset hiukseni ovat luonnostaan. No, nehän ovat jotain epämääräistä harmahtavaa keskitummaa ruskeaa, värjäyskierteessä ne ovat olleet yli viisi vuotta. Tämän tajuaminen innoitti tarkastelemaan menneitä hiustyylejäni ja samalla päivittelemään muinaisia kuvamuokkauksiani.

Pienenä, eli siis ennen yläastetta, minulla oli pitkän pitkät, vaaleat hiukset, jotka ulottuivat lähelle pakaraa. Vihasin niitä, sillä luonnonkiharan hiuslaadun takia niitä piti pitää aina kiinni, joko letillä tai ponihännällä. Se oli kamalaa, jaa haaveilin lyhyistä hiuksista. Vasta yläasteella minun annettiin ne leikata, uskoivat kotona viimein, etten katuisi ratkaisuani. Enkä ole katunut hetkeäkään.

Yläasteella hiukseni olivat aikamoinen sekasotku. Otin niihin tummempia ja vaaleampia raitoja, mutta muuten en tehnyt niille vuosiin mitään. Ne olivat sellaista kuivaa hamppua. Jossain välissä lyhensin niitä vielä hieman lisää, muuten ne olivat yleensä olkapäämittaiset.


Lukion ensimmäisen vuoden talvella halusin elämäntilanteissa tapahtuvien muutosten myötä myös rajua muutosta hiuksiini. Raju tarkoitti tässä tapauksessa polkkatukkaa ja tummaa, lämmintä väriä paksuilla vaaleilla raidoilla. Myös jakaus siirtyi joitakin senttejä keskeltä sivulle. Oli se mulle aika rajua. Kaverit luulivat seuraavana päivänä kouluun saapuneen uuden tytön. Sain kuulla myös kommentteja ranskalaisvaikutteista ja Ameliesta. Tiedäpä sitten...


Jonkin aikaa viihdyin tällaisessa luukissa. Kuitenkin aika pian jo saman kevään aikana elämäntilanteiden ottaessa lisää hyppyjä tummensin hiukseni tummanruskeiksi ja vielä punaisiksi.
Joskus, en muista yhtään milloin, päätin haluta sivuotsiksen. Hiukseni olivat sen leikkauttamisen aikaan vielä räiskyvänpunaiset. Aluksi oli vaikea tottua sivuotsikseen, en oikein tiennyt miten pitää sitä ja miten se pitäisi asetella, mutta lopulta sain käsiini suoristusraudat, ja otsiksen käsittelykin oli luonnonkiharissa hiuksissa tästä eteenpäin helppoa.

Ylemmäisen ja alla olevan kuvan välillä on myös tajuttu siirtyä polkkatukasta kerroksittain leikattuun malliin, joka ei saa päätäni näyttämään typerältä pyramidilta. Ei enää koskaan polkkaa! Tässä välissä olen myös ehtinyt tanssia vanhojen tanssit, joissa tuo punainen luukki oli valloillaan, ja alimmaisena olevat hiukset olivat aivan tumman ruskeat, lähes mustat.


Punainen tukka oli todella kiva, mutta sen suurin ongelma tuli juurikasvusta. Hiukseni kasvavat äärimmäisen nopeasti, ja sentin mittainen vaalea, suorastaan väritön hapero punaisen vieressä näyttää todella karmealta. Päätin alkaa liukua vaaleiden raitojen ja kylmien ruskeiden juurivärien kautta pikkuhiljaa takaisin kohti vaaleita hiuksia, tai ainakin kylmempiä sävyjä, jottei tarvitsisi joka kuukausi ravata parturissa värjäyttämässä juurta. Yhdessä vaiheessa prosessia hiukseni näyttivät väriltään lähes samoilta, kuin ensimmäisen kerran tummentaessani hiuksiani.


Lakkiaisissani hiuksissa oli vielä selkeästi lämpöä ja punaisuutta, mutta vaaleus alkoi iskeä läpi. Kesällä lyhensin kasvaneita hiuksiani jälleen reippaalla kädellä. Siitä eteenpäin annoin niiden taas kasvaa.


Yliopistoon mentiin siis latvoistaan punertavilla, päältä keskitummilla, vaalearaitaisilla hiuksilla. Jouluna hiukseni näyttivät tältä:

Päälliosa oli vaalentunut edelleen, ja oli noita hiusia altakin saatu taitettua pois pahimmasta punaisuudesta. Joskus seuraavan kesän alussa (eli siis vuosi sitten) kyllästyin lopulta sivuotsikseeni ja leikkautin rikotun sellaisen, samoin kuin otin vahvempaa kerrostusta ja rikottua linjaa:


Latvoissa on edelleen lämpöä ruskean seassa. Tämä luukki säilyi seuraavat puoli vuotta samalla, kun annoin hiusten jatkaa kasvamistaan. Vielä joitakin kuukausi sitten viuhdoin tällaisessa reuhuletissa ja harrastin ahkerasti hiustensuoristusta saatuani joululahjaksi GHD:n suoristusraudan:

Sitten nykyiseen luukkiin. Olin tähän asti käynyt aina perhetuttavamme tyttärellä leikkauttamassa ja värjäämässä hiuksiani, ja tätä operaatiota varten matkustelin Tampereelta takaisin synnyinseuduilleni Saarijärvelle. Kuitenkin mummu oli keväällä muuttamassa hänkin Tampereelle, joten oli pakko etsiä uusi pleissi, jossa muokkauttaa kuontaloaan.

Pleissin kirjaimellisesti löysinkin, nimittäin Placen. Annoin Hämeenkadun salongin Kirsille lähes vapaat kädet (halusin säilyttää otsiksen ja keskivaalean värin) ja koin radikaalin muodonmuutoksen, jota rakastin kovasti. Hiuksia lyhennettiin rutkasti, takaa niistä tuli aivan lyhyet, edestä pidemmät, ja kerroksittainen leikkaus säilyi otsiksen ohella. Ihana, ihana tyyli, joka toimii hiukset suorina ja vapaan kiharina. Kiitos, sinä ihana ja pirteä Kirsi ^^.

Suorana:


Ja kiharana 21-vuotis päivänäni:


Ja nyt siis hiukset ovat taas saaneet joitakin senttejä lisää pituutta ja juurikasvu alkaa pikkuhiljaa erottua - johan tässä on muutama kuukausi edellisestä reissusta. Mitähän sitä tekis seuraavaksi...

5 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Hii, tätä oli mukawaista lukea, ku on tuntenu sut melkein ko. ajan! :) T.ystäväsi mk

Idhren kirjoitti...

Whii, hauskaa, et ot eksyny tätä selailemaan ^^
T. ystäväsi mm

Anonyymi kirjoitti...

Jea jea, pittää aina käydä tarkastamassa että ootko päivittäny.:) Muuten, mun hiuksista ei sais kummoistakaan historiikkia, kun vaihtelua on ollu niin vähän.. paljon epäradikaalimpia muutoksia kuin esim. sulla. (Paitsi ihme poikatukka kolmosluokalla, kenenköhän idea sekin oli, äitinkö? :D) Mutta toisaalta, viihdyn pitkätukkana, ja tykkään omasta hiusväristäni.:)

Idhren kirjoitti...

Tärkeintä on itse olla tyytyväinen :)

Tellu kirjoitti...

Yeah. Tarkoitit varmaan tuota 2. viimeistä kuvaa ja ne näyttää kyllä ihan hauskalta =D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...