10.5.2008

Ei, et näytä lihavalta

On sanottu, että suomalaiseen mielenluonteeseen kuuluu vähätellä itseään. "Hei, kylläpä näytät hyvältä noissa farkuissa!" "Noo, jos nyt aika läskiltä, mun jalatkin pursuilee tollei..." "Hei mitä sä selität, sä näytät tyrmäävältä!" "..Mun peba on ku tursas.."

Kohtasin tämän ilmiön ensimmäistä kertaa ala-asteen kuvaamataidon tunnilla. Luokkatoverini oli saanut aikaan mielestäni todella hienon ja taidokkaan piirroksen värikynillä, sellaisen, jota en olisi itse osannut millään tehdä. Kerroin hänelle, että mielestäni piirros on todella hieno. Ei olisi voinut hämmästykseni olla suurempi kuultuani hänen vähättelevän itseään ja käytännössä tyrmäävän antamani kehut. En ymmärtänyt häntä lainkaan.

Olen kasvanut kannustavassa ja runsaita kehuja tulvivassa ympäristössä, ehkä liiankin kannustavassa. No, kenen mielestä oman lapsen tai lapsenlapsen paperille töhritty tikku-ukko ei olisi maailman upein, tai lyhyistä virkkeistä koottu järjettöminkin tarina klassikoiden klassikko. Joka tapauksessa olen tottunut saamaan kehuja ja kannustusta, ja siksi itsetuntoni varmasti kehittyi aika vankaksi. Miinuspuolena minun tosin täytyi opetella ottamaan vastaan asiallista kritiikkiä.

Minullakin oli kauteni, jolloin vähättelin itseäni. Jälkeenpäin ajateltuna taisin tehdä sen lähinnä siksi, että kuvittelin, että näin täytyy toimia, omia vahvuuksiaan ei saa myöntää, eikä omia töitään tai itseään saa pitää loistavana, muuten on itserakas ja ylpeä. Eräs sähköpostiviesti kuitenkin palautti minut todellisuuteen. Viesti oli kokoelma elämänohjeita, sama ketjuviesti taitaa vieläkin kulkea verkossa spämmimässä ihmisiä. Eräs ohjeista kehoitti, että jos joku kehuu sinua, kiitä kehusta äläkä tyrmää sitä. Siitä eteenpäin lakkasin vähättelemästä tekojani tai itseäni suoten päin, ja tarkastelemaan asioita aikaista rehellisemmin - onko aihetta kehua, onko aihetta haukkua. Perustelut ovat kova sana. Omat virheet on hyvä myöntää, mutta myös hyväksyä varsinkin silloin, jos niille ei mitään voi.

Ihmiset, jotka vähättelevät ulkonäköään tai aikaansaannoksiaan raivostuttavat minua. On toki ymmärrettävä, että jos laiheliini haukkuu itseään läskiksi, hänellä saattaa olla ongelmia itsetuntonsa ja minäkuvansa kanssa, hän näkee peilistä jotain muuta kuin muut näkevät katsoessaan häntä. Itsepetosta silti yhtä kaikki, joidenkin kohdalla se vain saa sairausluokituksen ja ongelma on hoidettavissa. Ei sillä, oli totuus mikä tahansa, tärkeintä olisi olla tyytyväinen itseensä oli ne reidet sitten paksut tai ohuet. Tyytyväisyys ja onnellisuus ratkaisevat monta ongelmaa.

Lakatkaa muotiblogaajatkin vähättelemästä itseänne ja seiskää itsenne takana, älkää hylätkö poloista itseänne. Jos olette mielestänne niin kamalia ja tökeröitä kuin millaiseksi väitätte itseänne, miksi vaivaudutte julistamaan sen maailmalle? Kerjäättekö kehuja esittämällä epävarmaa? Itsetuntobuusti se varmasti on, jos kehuja saa, mutta tarvitseeko kehuja varten ensin hylätä itsensä ja hankkiutua tilaan, josta muut saavat nostaa ylös? Entäs jos kukaan ei tulekaan pelastamaan ja sanomaan et joo, ei sun reidet oo läskit?

Minä olen upea. Minä en ole täydellinen. En pidä nenästäni, hiukseni aiheuttavat alituista stressiä ja pyllyni hyllyy, nilkkani näyttävät paksuilta. Olen silti upea, ja nautin itseni katselemisesta. Olen kuullut näyttäväni persoonalliselta. En tiedä pidänkö aina tuosta kuvauksesta, mutta olen sen toistaiseksi ottanut kohteliaisuutena, jollaiseksi se on tarkoitettukin.



np: Michael Jackson - Billie Jean (Beat Clubb Mix)

Ylemmän kuvan vaatteet: mekko - Vero Moda, vyö - Gina Tricot, leggarit - Gina Tricot, kengät - Bianco Footwear, kaulakoru - Kalevala koru: Kukkaketo

Alemman kuvan vaatteet: farkut - Diesel (tähän mennessä kallein ostamani vaatekappale ikinä), paita - Gina Tricot, laukku - Uff, nahkatakki - H&M by Madonna, kengät - Vagabond, kello - Axcent

2 kommenttia :

MouMou kirjoitti...

Kauniin siniset nuo korkeavyötäröiset farkut. Ja malli sopii sinulle.:)

Yvioon kirjoitti...

Toi on kyllä täysin totta, että moni ihminen on saanut opetella ottamaan kehuja vastaan. Mulla on kanssa itsellä joissakin asioissa vaikeata hyväksyä kehuja. Joissakin asioissa tiedän olevani aika hyvä, niin niissä sitten positiivisen palautteen helpommin ottaa vastaan.

Kukapa tosiaan sen kissan hännän nostaisi kuin kissa itse.

Kait sitä on vain ajateltava, että me olemme hyviä, mahtavia ja persoonallisia. Ainakaan toista samanlaista tallaajaa ei tule vastaan.

T Yvonne

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...