>

perjantai 27. helmikuuta 2015

Vinkkini ihmisille: dissatkaa vähemmän, keskustelkaa enemmän


love bw

 Minua on hämmästyttänyt parina viime päivänä eräs blogipostaus, tai pikemminkin sen saama hurja huomio. Blogipostauksessa Didem Özgyn, Sveitsissä asuva, kaunis 27-vuotias Cosmo-bloggaaja kirjoitti provosoivan otsikon kera, että hän käytännössä haluaa olla juuri tällä hetkellä kotiäiti ja keskittyä samalla omiin harrastuksiinsa. Hänen menestyvä miehensä mahdollistaa tämän, ja nainen itse arvostaa "perinteistä" parisuhdemallia, jossa mies on perheen pää. Naisen osaksi lankeaa kodista ja lapsista huolehtiminen, koska se kuuluu kirjoittajan mielestä naiseuteen. Tämä oli kirjoittajan oma preferenssi ja valinta, ja hän korosti koko ajan haluavansa välttää vastakkainasettelua kouluttautumiseen ja uraelämään. Hän myös korosti jokaisen oman valinnan tärkeyttä. Ihmisillä kuitenkin kiehui yli viimeistään, kun kirjoittaja meni ehdottomaan nuorille naisille kodinhoitokurssia vastaamaan nuorien miesten armeijankäyntiä. *facepalm*

Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset ovat provosoituneet, minäkin vähäsen, ja miksi myös vasemmistopoliitikko Anna Kontula on jakanut Facebookissa tekstiä (Annakin siis lukee Cosmoa?) dissaavaan sävyyn. Hänen kauttaan itse asiassa päädyinkin lukemaan kyseistä blogausta. Vetoaminen perinteisiin ja luonnollisenomaisiin sukupuolirooleihin on tällä hetkellä vanhanaikaista, ja yhdistyy hyvin helposti uskonnonsekaiseen vouhotukseen ylhäältä päin määrättyihin, kohtalonomaisiin epätasa-arvoisuuksiin. Vetoaminen perinteeseen on aina riskialtista, sillä "perinteisesti" moni asia on ollut ennen jotain aivan muuta kuin se on tänä päivänä, ja nykyinen käsityksemme tuppaa värittämään sitä, mitä ajattelemme menneisyydestä.

Perinteisesti avioliitto oli sukujen välinen kauppasopimus, eikä romanttisella rakkaudella ollut mitään tekemistä koko asian kanssa. Perinteisesti nainen ei ole saanut äänestää, opiskella tai omistaa. Perinteisesti naisen osa avioliitossa ei ollut suinkaan ottaa vapaa-ajallaan selfieitä tai tyyliblogata, vaan tehdä kovaa fyysistä työtä lastenhoidon ohessa, vieläpä ilman sellaisia apuvälineitä kuin pyykinpesukone, tiskikone, imuri tai televisio. Ennen asiat eivät ole suinkaan olleet paremmin.

Minusta on kuitenkin ikävää, että koko keskustelu on ollut alusta asti näin kahtiajakautunutta, polarisoitunutta. Alkuperäinen kirjoittaja on nostettu kuin esimerkiksi jostakin vanhanaikaisesta taantumuksesta, vaikka tosiasiassa hänkin varmasti elää lopulta aika erilaisessa parisuhteessa kuin naiset sata-kaksisataa vuotta sitten. Hän itsekin kirjoittaa, että rakkaus on tärkeintä, ja ettei hän tietenkään ole mikään kotiorja. Haikailu menneeseen on nykyisestä käsin on luultavasti pitkälti mielikuvanostalgian värittämää. Tietenkään kukaan ei haaveile paluusta aikaan, jolloin naisen toimintavapaus on ollut rajoitettua ja mahdollisuudet vähissä. Kirjoittaja on itsekin hyödyntänyt mahdollisuuksiaan opiskelemalla yliopistossa ja korostamalla jokaisen oikeutta valita elämäntyylinsä. Kenties haikailu jenkkisarjojen värittämään housewife-elämäntyyliin on vain päälleliimattua estetiikan kaipuuta ja sinällään harmitonta, vaikkakaan ei vaikutuksetonta. Ehkäpä hänen lapsensa omaksuvat jotakin vanhempiensa arvomaailmasta, mutta eipä toisaalta olisi ensimmäinen kerta, kun arvot ja mielipiteet eivät periydykään yks yhteen jälkipolville. En olisi huolissani.

pikkujoulut

Voidaan toki olla montaa mieltä siitä, onko kirjoittaja kenties ilmaissut itseään aivan kertakaikkisen ajattelemattomasti, unohtanut tyystin historiallisen taustan nykyisenlaisen tasa-arvon takana, tai onko jokaisella muka oikeasti yhtäläiset mahdollisuudet valita elämäntyylinsä ja etsiä rikas, menestyvä mies, joka rahoittaa ilomielin vaimonsa hulppean elämäntyylin ja vieläpä on miellyttävä kumppanina ja isänä. Varsinkin keskustelu tasa-arvon nykytilasta ja sen toteutumisesta ja toteutumattomuudesta on ehdottomasti arvokas aihe, samoin kuin se, mitä tarkoittaa olla nainen tai mies, mutta vaikuttaa siltä, keskustelu on ajautunut yhden ihmisen elämänvalintojen dissaamiseen. Monet tuntuvat myös pyöriskelevän jossain moraalisessa ylemmyydentunnossaan. Voin olla väärässä, mutta tämä ei liene kovin rakentavaa tai tee maailmasta parempaa paikkaa.

Ihmiset: maailmassa on ja tulee olemaan ihmisiä, jotka arvostavat ja priorisoivat elämässään eri asioita kuin juuri Sinä. Ei ole kerrassaan mitään väärää siinä, jos joku valitsee tuollaisen tai tällaisen parisuhteen ja työnjaon. Pääasia on se, että se valinnanmahdollisuus on olemassa. Kun valinta ei ketään muuta satuta, sitä tulisi kunnioittaa, vaikkei itse valitsisikaan samoin. Provosoituminen vain provosoitumisen ilosta on aika köyhää, ja sen purkaminen toiseen ihmiseen on eettisesti kestämätöntä. Ei kuulu edes hyviin tapoihin raivota päin toisen naamaa siitä, miten tämän elämä on vääränlaista. Kuvitelkaa, että tapaisitte Didemin livenä ja jakaisitte toisillenne kokemuksianne parisuhteesta. Vuorovaikutus olisi luultavasti aivan erilaista, kuin mitä se nyt on enimmäkseen ollut.

Helposti myös unohtuu, että kärjistäminen on lähinnä tyylikeino, joka tekee pienistä eroavaisuuksista paljon suurempia, kuin ne lopulta ovat, niin kirjoitettaessa kuin kommentoidessakin. Kun ajattelen vaikkapa omaa tilannettani, löydän siitä yllättävän paljon yhtäläisyyksiä alkuperäisen kirjoittajan elämään. Vaikka opiskelen ja käyn osa-aikatöissä, totuus on, että ilman toisen ihmisen taloudellista turvaa olisin aika ahtaalla. En ole taloudellisesti muista ihmisistä riippumaton, jokaisen euroni ihan itse omin pikku kätösin ansaitseva menestyjänainen. Kun joku kuvailee pitävänsä minua vahvana ja itsenäisenä naisena, tuntuu siltä, kuin olisin huijannut kaikkia. Joskus se tuntuu siltä, kuin olisin muiden silmissä epäonnistunut ihmisenä, vaikka kumpaakaan meistä asianomaisesta tilanne ei sinällään harmitakaan.

Vietän myös meistä kahdesta ylivoimaisesti suuremman osan kotona, ja jos en olisi kotitöiden suhteen yksinkertaisesti saamaton luonne, tekisin niitä varmaan ylivoimaisesti meistä kahdesta eniten ihan vain siksi, että minulla on siihen enemmän aikaa. Kun siis kerran olen myös enemmän kotona. Välillä hämmästyttää myös energiatasomme erilaisuus: toinen on kellonympäryksen töissä ja sitten kotiin tultuaan vielä tekee ruuan ja siivoaa keittiön, kun taas omat aikaansaannokset ovat kotipäivinä helposti tasoa "Kulta, sain vaihdettua yökkärin farkkuihin ja luettua luvun kirjastani!" (Tänään: "Kulta, sain kirjoitettua blogauksen!"). Me kuitenkin olemme löytäneet tapoja päästä harmoniaan erilaisuutemme kanssa, ja vaalimme asioita, jotka puolestaan jaamme keskenämme. Nämä ovat niitä olosuhteita, joissa tällä hetkellä elän.

Käytännön elämässä annan myös aika paljon päätäntävaltaa päivän kulusta muille ihmisille: olen yllättäen arkielämässä paljon joustavampi luonne, kuin ehkä nettipersoonastani uskoisi. :D Menen helposti muiden suunnitelmien mukana. Se ei johdu siitä, etteikö minulla olisi omia preferenssejä tai toiveita, vaan siitä, että olen jo valmiiksi seurassa, jonka valitsemat aktiviteetit ja valinnat mukailevat omiani. Olen valinnut seurani hyvin. :D

kotona10

Erojakin silti on alkuperäisen kirjoittajan kanssa: itse arvostan ehdottomasti tasapuolista parisuhdetta, jossa työnjako ja vastuu eivät jakaudu geeniperimän tai ilmaistun sukupuolen perusteella, vaan molemmista reilulla tavalla kunkin oman ajan ja jaksamisen mukaan. (Naiseus ei tarkoita minulle kovinkaan paljoa, sillä näen ihmiset pikemminkin luonteenpiirteidensä ja mielenkiinnonkohteidensa kokoelmina, joskin yhteiskunnan roolittamina ja normittamina kehojensa perusteella, mutta en koe, että minulla olisi esimerkiksi joitakin erityisiä tehtäviä tai tavoitteita elämässäni ihan vain pelkän sukupuoleni perusteella.) Sanomme toisillemme kiitos pienistäkin arjen askareista, jotka millään tavalla hyödyttävät tai ilahduttavat toistakin, kuin tekisimme koko ajan toisillemme palveluksia ja vastapalveluksia. Ei ole "miesten töitä" tai "naisten töitä". On lähinnä Maria, joka vieroksuu ruuanlaittoa, mutta kuitenkin tykkää imuroinnista, ja sitten Olli, joka puolestaan rakastaa ruuanlaittoa ja taas inhoaa imurointia. Tasapaino saavutettu.

Jossain muussa tilanteessa ja parisuhteessa tasapaino saavutetaan eri tavalla kuin meillä. Pääasia, että jokainen osapuoli kokee olevansa onnellinen, eikö? Mitä sitä muita dissaamaan, omaan elämään keskittyminen on muutenkin antoisampaa.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Blowing In The Wind

No morjes!

letmeplay8

Päivän asua tässä taas esittelen. Tällä kertaa rekvisiitaksi pääsi myös kitara, kas kun olen taitojani innokkaampi kertomaan kaikille, että nyt muuten osaan jo aika hyvin ne ensimmäiset kolme sointua. Ainakin toisistaan riippumattomasti. Biisin säestäminen onkin sitten ihan eri juttu. Onneksi mulla on maailman paras opettaja. Bob Dylanin Blowing in the Wind on ollut viime aikoina tehosoitossa.

Parhaita asioita viime päiviltä top-10:

1. Ihanat häät, joissa bailattiin ja tanssittiin kuin viimeistä päivää.

2. Ollin ja siskonsa yhdessä soitettu ja laulettu biisi hääparille oli tärisyttävää kuunneltavaa, vaikkakin myös ihan korvamatomatskua. Sinä olet taivas, ja minä pääskynen...

3. Hääkuume, syytän niitä edellä mainittuja bileitä. Siihen se ilo sitten loppuukin, seuraava oireilu on neuroottisen perfektionistin herääminen... :D

4. Ulkona lisääntyvä valo on kevään merkki! Ihanteellisimmat tennari- ja pyöräilykelit siis lähestyvät!

5. Työreissu Poriin meni mallikkaasti ja duunit saatiin tehtyä alta aikayksikön. Seuraavana päivänä tosin särki päätä enemmän kuin suostuin myöntämään. Mut on mulla silti huiput työkaverit!

6. Uusi tukka, jossa on leikkaus ja blondi raidoitus just eikä melkein kohdillaan!

7. Better Call Saul.

8. Tämän postauksen asu.

9. Kiitollisuus kaikista ihanista ihmisistä, jotka ovat elämässäni. Olen uskomattoman onnekas ja etuoikeutettu saadessani nauttia tästä kaikesta.

10. Keväälle on tiedossa kaikkea mielenkiintoista ohjelmaa edellisten kanssa. On yhteisiä juhlia, pyörälenkkejä, protukoulutuksia ja ulkomaan matkakin. Mun ruuhkavuodet on näemmä sitä, että touhuan, harrastan, rakastan ja sosialisoin enemmän kuin noin kymmeneen vuoteen tätä ennen.

letmeplay6 letmeplay5 letmeplay1 letmeplay2 letmeplay4 letmeplay3

Liivi: Zara / Paita: Gina Tricot / Housut: Filippa K / Kello: Larsson and Jennings / Tennarit: Adidas Originals
 
letmeplay7

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

perjantai 6. helmikuuta 2015

Päivän asu ja kuulumisia


spotted6spotted5

Aloha!

Meikälikalle kuuluu yhtä sun toista aikamoisen jännää. Toukokuussa kutsuu Madridin aurinko mua ja Nooraa, tässä pitkin kevättä olen käynyt ja käyn vieläkin Prometheus-leirin ohjaajakoulutuksessa (hui, uskallankohan aikuisten oikeasti lähteä viikoksi ohjaamaan 15-kesäisiä leiriläisiä?), viikon päästä juhlitaan Ollin sukulaisplikan häitä, töistä pääsen tekemään duunireissun Poriin, ja onpahan keväälle tulossa ja tiedossa myös kosteita ja vähemmän kosteita pippaloita. Talvilomasuunnitelmia ei olla tehty, mutta ehkä sitä jotain hauskaa keksitään. Kommuunikin tulee läpikäymään rakennemuutoksia, sillä yksi asukeista vaihtuu lennosta toiseen. Olen myös pikkuhiljaa harjoitellut kitaransoittoa Ollin opastuksessa, ja kolmen opitun sävelen myötä harjoittelen jo Bob Dylanin tuotantoa. :D

Pyöräilykauteenkin pitäisi alkaa valmistautua siirtymällä kuntotreeneissä voimaharjoittelusta aerobiseen settiin. Myös sana "dieetti" on mainittu, mikä varmaan meikäläisen kohdalla on aika maltillista rasvakudosten hienosäätöä ja skumpasta kieltäytymistä (YHYY!). Voin muuten sanoa, että voimaharjoittelu on tuottanut mielettömästi tulosta, ihan noin ulkoisestikin: vaa'an mukaan painan enemmän kuin olen koskaan ennen painanut, mutta silti tykkään peilikuvastani enemmän kuin ikinä. Suosittelen erityisesti kyykkäystä ja maastavetoa kaikille. :D On toki myös ihan mieletön ja itsetuntoa hivelevä fiilis seurailla omaa kehitystä ja huomata, että jaksaa tehdä muutakin kuin treenata pelkällä tangolla, kuten silloin alussa. :D

spotted8

Kuten huomaatte, päälläni on jotakin suorastaan harvinaista: kuvioita! Bongasin Gina Tricotin uutuuksien joukosta tällaisen ohuen pilkkujakkuasian, joka toi mieleeni viime kesänä hankkimani hameen samaisella kuosilla. Se todistetusti toimi meikäläisen päällä, joten en oikein voinut vastustaa kiusausta.

spotted9
spotted3spotted4
spotted10

Jakku: Gina Tricot / Farkut ja kengät: Acne Studios / T-paita: COS / Hopeinen rannekoru ja tähtikoru: Ideakoru / Nuolikoru: Fashionology / Kello: Larsson & Jennings 

spotted11

Sellaista mulle, mitäs teille? :)

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Himotus

En ole hetkeen tehnyt minkäänlaisia himotus- tai shoppailulistoja, mikä ei toki tarkoita sitä, ettäkö olisin löytänyt materialistisuudesta vapaan autuuden, luopunut gluteiinista ja hankkinut personal trainerin. Olen vain laiska. :D

Pimeyden uuden levyn soidessa taustalla verkkokalvojani hivelevät nyt kengät ja kello, jotka tekivät aivolohkoillani sellaiset matchit keskenään, että Tinderkin hälyttäisi. Nike Air Max Thea -kengät kokomustina mesh-tekstiilillä varustettuna tuo tekstuurivaihteluiltaan mieleen Larsson and Jenningsin kokomustan kellon metallirannekkeella. Totally looks like -meemi olisi paikallaan. Ks. edellisen kappaleen loppu.

Onneksi omistan jo yhdet Theat, ja kellokin löytyy.



Kuvat: Nike.com, Larssonandjennings.com

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Päivän asu


light cardi1

Olen alkanut syksystä lähtien tuntea yhä voimakkaampaa vetoa vaaleisiin sävyihin. Olen jopa alkanut himoita värejä! Liekö jotain tekemistä henkisillä allergiareaktioilla pimeyttä ja rakeisia asukuvia vastaan. Unelmoin kevään tullen haalean aprikoosin sävyistä, turkoosista, metsänvihreästä ja jopa räikeätä pinkistä. Sillä tavalla sopivina annoksina ja yksityiskohtina. Epämääräisissä, mutta pimeissä talvipäivissä kuitenkin mieltäni valaisee tämä haalean harmaa ohut ja pehmeä neuletakki HM:n Divided-mallistosta. Sen avoin malli on kaunis ja laskeutuu täydellisesti. Instagramini puolella se jo vilahtikin kuvissa!

Arvatkaa muuten, mitä ostin viikonloppuna. Kukallisen paidan. Kyllä vain, ainoa alelöytöni. Se on mielettömän kaunis. Kuvia seuraa perästä... ;)

Neuletakki ja toppi: H&M / Farkut: Acne Studios / Kello: Larsson & Jennings

light cardi4

torstai 8. tammikuuta 2015

Je Suis Charlie




Eilen terroristit hyökkäsivät satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen ja tappoivat sinä päivänä 12 ihmistä. Se oli järkyttävä hyökkäys ihmisyyttä ja ilmaisunvapautta vastaan. Se oli myös pyrkimys lietsoa pelkoa ja vastakkainasetteluita. Ei anneta heidän onnistua: ei pelätä. Ei ylireagoida. Seistään rohkeasti yhdessä. Sillä jos annamme pelolle vallan, tämä on vasta alkusoittoa.

Kynä on aseita mahtavampi väline.

Näytetään se kaikelle maailmalle.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Loppiaisen turkoosit sävyt


06012015_9

Vietimme loppiaista rennoin ottein. Aloitimme aamun rauhalliseen tahtiin sängyssä köllien, pelasimme Wordbasea (kas kummaa), siemailimme kupissa haalenevaa kahvia ja tirskistelimme ikkunasta pakkasaurinkoa. Puolen päivän jälkeen päätimme kiskaista kerrastot alle, toppahousut päälle ja lähteä kävelylle, suuntana noin suunnilleen Näsijärven ranta. Ollille vielä yksi ylimääräinen vapaapäivä tuli ihan puun takaa, minä nautin täysin rinnoin.

06012015_10 06012015_11

Tammelasta päädyimme jotenkin Käpylän puutaloalueelle, joka hurmasi täydellisen pastellisilla rakennuksillaan ja persoonallisella tyylillään. Eipä ole tullut noilla mestoilla ikinä ennen liikuttua, on mennyt täysin ohi, että tällainenkin alue on aivan keskustan nurkilla. Pyynikin ja Pispalan omaleimaiset alueet nyt ovat varmaan kaikille ulkopaikkakuntalaisillekin tuttuja, mutta Käpylä tuli jostain ihan puun takaa.

06012015_12

Käpylästä seikkailimme kohti rantaa, ja päädyimmekin Holiday Club -kylpylän huudeille. Rantaan paistoi aurinko, taivas oli pilvetön, Näsijärven eripaksuiset jääkerrokset toinen toistaan hämmästyttävämmän sävyisiä. Erilaiset tekstuurit tekivät maisemasta varsin maalauksellisen.

06012015_6 06012015_14 06012015_13 06012015_5 06012015_3 06012015_4 06012015_2 06012015_8 06012015_1 06012015_16 06012015_15

Reippailun ohessa oli jo ehtinyt nälkäkin tulla, joten ennen kuin tajusimmekaan, olimme jo tilanneet pizzan oheisen kylpylän ravintolasta. Iltapäiväkävelyltä lounastreffeille, not bad.

Iltapäivän ja alkuillan jatkoimme vähän lisää Wordbasea, minä harjoittelin kitaransoittoa (kaksi ensimmäistä sointua työn alla, tässä ehkä menee hetki, ennenkuin osaan varsinaisesti soittaa mitään :D), Olli torkkui, ja illalla koko kommuuni kerääntyi sohvalle tapittamaan telkkarista kohutun Ensitreffit alttarilla -ohjelman ensimmäistä jaksoa. Antiklimaattista kyllä, että se hehkutettu televisiohistoria ei ihan vielä toteutunutkaan, sillä varsinaiset häät näyetään vasta seuraavassa jaksossa. Möh. Mites muuten, onko kukaan bongannut uskovaiskonservatiivien kampanjoita tällaista avioliiton väärinkäytön ja pyhäinhäväistyksen formaattia vastaan? -.- Noh, ei kai sillä niin heille väliä, kunhan heteromiehet menevät naimisin heteronaisten kanssa, oli puitteet mitkä hyvänsä. ;)

Mukavaa keskiviikkoa kaikille! ^^
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...