Kengät oikealta vasemmalle ja alhaalta ylös ovat: Origan, Zaz, Pucci (suosikkini!), Gino ja Deejay. Kuten näette, kenkiä on moneen lähtöön: on saappaita korolla ja ilman, nauhoilla ja ilman, terävällä kärjellä, pyöreällä kärjellä, neliömäisellä kärjellä... On eri pituisia varsia, erilaisia yksityiskohtia ja kenkä löytyy varmaan joka tilaisuuteen juhlasta arkeen.
Stéphane Gontard on siitä kiinnostava merkki, että ajalla, jolloin yritykset siirtävät tuotantonsa herkästi halvempiin maihin, tämän merkin kengät tehdään edelleen kotimaassaan Ranskassa. Lyonissa vuonna 1835 perustettu Gontardin brändi on kokenut monenmoista mullistusta, kuten esimerkiksi 1990-luvulla jopa tehtaiden sulkemisen. Merkin ostivat lopulta Lafontainen veljekset, ja sen jälkeen luksusjalkineisiin erikoistunut kenkämerkki onkin puksuttanut eteenpäin. Kaupunkikäyttöön suunnitelluissa jalkineissa on mietitty jalkojen hyvinvointia, mutta tarina ei tosin kerro miten.
Joka tapauksessa, Stéphane Gontardin kenkiä on nyt tullut uutta mallistoa, ja paljon edellisen kauden kenkiä on suuremmissa ja pienemmissä alennuksissa. Kannattaa vilkaista, mikäli ranskalainen jalkinemuoti kiinnostaa! :)
Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa. Kuvat: Spartoo.fi
Vaaliuurnilla kävin sunnuntaina tällaisessa asussa. Lunta kivasti sateli. Päällä oli Cosin villapaita, Lontoosta matkamuistona tuotu ankh, uusi minttuturkoosi kynsilakka ja mustat farkut. Olen elänyt sellaisissa melkein koko talven. :D
Onpas taas kulunut aikaa edellisistä asu- tai naamakuvista, mutta täältäpä niitä pesee. Olen taas vaihteeksi käynyt kampaajalla hoitelemassa juurikasvua ja edistämässä projektia nimeltä oman sävyn kasvatus päähän. Koska lähtökohta oli siis melkein musta tukka, on ihan asiallista ensin vaalentaa tukkaa vähitellen ja kärsivällisesti sellaiseksi, että kasvatusprojekti sujuu kivuttomammin ja vähemmän ilmeisellä rajalla omaan hiekkaisaan sävyyn.
Vaalentamista on tässä nyt tehty hirveällä määrällä raitoja, tämä siis toinen raidoituskerta. Sen jälkeen alta pakostakin kuultavaa lämpöä on taitettu pois jollakins sävytteentapaisella, ja kotona asiaa voi hoitaa tietysti tarvittaessa hopeashampoolla. Sävystä tulikin aikamoisen mainio: kylmä, hiekkainen ruskea. Vaan oma sävy on vieläkin himpun verran vaaleampi.
Olen saanut kampaajaltani Miialta kommenttia siitä, että tukkani tuntuu kestävän nyt aika hyvin tätä vaalennusta. Vaikka luonnonkihara, jota yhtä kyytiä suoristetaan kuumalla raudalla, oletettavasti kärsii vielä lisää rankoissa vaalennusmömmöissä, niin ihan kamalaa katastrofia ei kuitenkaan tukassani ole. Toki se näyttää kuivemmalta, koska se on vaaleampi: tumma tukka piilottaa kuivemmat latvaosiot paremmin kun vaalea.
Mutta että on ollut hyötyä kyllä siitä keratiinihoitoaineesta, jolla on edelleen säännöllisesti muhitellut tukkaa ja muutenkin käyttänyt sitä ahkerasti. Joicolle muuten vaihtoehtona löytyy iHerbistä huomattavasti halvempi, mutta vähintään yhtä kehuttu rekkuhoitis Mill Creekiltä. Mainoslauseina vielä "orgaaninen", "luonnollinen" ja "parabeeniton".
Kulmissani on muuten kuvissa nyt se uusi Macin Fling-kynä. Sopii aika täydellisesti tukanväriin. ;)
Väriä. Omg. Väriä! Minttuisen turkoosinen sinivihreä, kirkas kynsilakka kutsui luokseen. Alunperin metsästin oikeastaan värikopiota Chanelin kulttisuosikki Jadelle, joka on huomattavasti viherämpi sävy, mutta ihastuinkin Goshin Miss Minty -sävyyn. Sysimustaa kokonaisuutta vasten varsin hauska efekti tuo väripilkku. Ei pidä silti luulla, että seuraavaksi pukeutuisin tämän väriseen neulepaitaan, vaikka niitä kaupan hyllyt nyt ovatkin puolillaan. :D
Goshin lakka on paksu ja tämän sävyn kohdalla erittäin peittävä. Yksi huolellisesti levitetty kerros riittää, ja aluslakan kanssa lohkeilua ei tapahdu kuin vasta jossain kolmannen tai neljännen päivän kohdalla, ja sekin siitä kohtaa, missä aluslakkaa on ollut vähänlaisesti. ;)
JEE HAAVISTO JEE! o/ Jos nyt saataisiin sille Niinistölle vastaan edes kunnollinen kisa. ;) Kaikki on mahdollista, muuta ei kannata ikinä uskoa jos jotain yrittää, tai muuten tämäkin kaksi viikkoa on ihan turhaa ajan ja energian haaskaamista. :D Tässä muuten muutama ihan ok syy piraattimielisten äänestää Haavistoa.
Olen tehnyt päätökseni. Äänestän presidentinvaaleissa numeroa 2, eli Pekka Haavistoa, sekä nyt ensimmäisellä kierroksella, että toisella, mikäli sellainen tulee.
Sitä numeroa nyt nuo vaalikoneet näyttävät tyrkyttävän, ja täytyy myöntää, ettei nyt hirveän paha maku jää suuhun tästä valinansta - kukaan ehdokkaistahan ei suoranaisesti puhuttele mua tai saa hirveen innolla tsemppaamaan itseään. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän sananvapauden kiristämisen puolella, pihalla sähköisistä oikeuksista ja niin edelleen. Haavistossa päätäni kiristi myös vihreys, kas kun olen luottamukseni siihen sakkiin menettänyt toistuvien takinkääntämisien osalta, enkä ole innokas ydinvoimavastustaja niinkuin vihreät nyt ainakin paperilla ovat. Ehkä tässä nyt pitää silti häivyttää se puolue jonnekin taka-alalle.
Erityiset huonot puolensa, kuten vahvuudetkin, ovat kyllä kaikissa ehdokkaissa, mutta Haaviston kanssa voin joka tapauksessa ihan hyvin elää. Haavisto vaikuttaa fiksulta ja älykkäältä, diplomaattiselta, hänellä on kokemusta ulkopolitiikasta, ja huumorintajuakin näyttää löytyvän. Haavisto vaikuttaa myös ihan empaattiselta kaverilta, ja hänellä lienee kenties kykyä kääntää katseensa myös heikkojen ja sorrettujen kansanryhmien puoleen. Voin toki olla väärässäkin. Presidentin pesti on kuitenkin ensisijaisesti edustaa arvojohtajana, ja Haaviston arvot ovat tuosta ehdokassakista eniten samoilla linjoilla omieni kanssa, jos nyt on vaalikoneita uskominen. Media tietysti on aina biasoitunut johonkin, puoluekannathan niillä toimittajillakin on, joten ehkä ihan hyvä, etten ole suoranaisesti ahminut uutisia ja vaalitenttejä pressanvaaleihin liittyen.
Puhutaas sitten vielä siitä elefantista huoneessa. Homoseksuaalisuus ei ole ollut mulle mikään syy valita juuri Haavistoa, enkä usko, että se tosissaan on sitä juuri kenellekään, mutta kieltämättä kun kuuntelee kaikenlaisia "hyi joku homppeliko edustamaan Suomea ällöö" ja "mitä ne tyypit siellä homoja vainovissa ja ihmisoikeuksia polkevissa maissa nyt meistä ajattelee" -möläytyksiä, sitä alkaa toivoa ihan näiden kiusaksikin, että Haavisto veisi koko potin. Mutta kuten sanottua, tämä ajatusleikki on lähinnä ekstramauste Haavistolle, ei mikään kriteeri. En äänestäisi esimerkiksi Soinia tai Niinistöä, vaikka miten olisivat Fab5:n jäseniä. Seksuaalinen suuntaus ei ole poliittiseen tehtävään pätevöittäjä, ei homous, ei heterous yhtään sen enempää, kuin Biaudetin hehkuttama - ah - äiteys.
Kyllä me varmasti Pekka Haavistosta hyvä seuraaja Tarja Haloselle saataisiin.
Aloitetaas sitten vuoden ensimmäisellä Spartoo-postauksella! Talvikin on päässyt vihdoin mukavasti vauhtiin. Lumi on ainakin vähän aikaa kiva juttu, juuri tasan sen aikaa, kun on pimeintä ja valkoinen ympäristö voimistaa valoa. Sitten se kivuus kyllä loppuu siinä kohtaa, kun alkaa liukastella lumen alta pilkottavaan jäähän tai pitää kiipeillä nietosten ja paksujen lumikenttien yli ja ympäri päästäkseen bussipysäkille...
Kunnon talvijalkineet ovat pop. Itse tykkään Vagabondin talvijalkineista, mutta mites olis hei tälläset kunnon moonboots-vibaiset töpsökät kaikissa mahdollisissa yksityiskohdissa ja väreissä? ;) Ylärivin toisista kengistä, joissa on hiuksia muistuttavia yksityiskohtia, tulee jotenkin mieleen ewokit Star Warsista... Tällaisilla vähän hupsuilla ja iloisenhassuilla kengillä on varmaan käyttäjäänsä sama vaikutus kuin esimerkiksi paljasjalkakengillä, joissa on varvasosiot jokaisella varpaalle, on minuun: ainakin alkaa pari ekaa päivää hihityttää, jos omiin jalkoihinsa katsoo. :D
Tämä mainos ei ole todellinen, kuten eivät ole vallitsevat kauneuskäsityksetkään.
Valokuvat, mainokset ja videot käsitellään tietokoneohjelmilla, kaikkea parannellaan ja "parannellaan", ja mitä tahansa mediassa esiintyvää kuvaa katsoessa voi melkeinpä olla varma, että todellisuus on jotain muuta kuin se, mitä silmien edessä avautuu. Kaikista rasittavimmillaan epätodellisuus on silloin, kun niiden kuvien kautta muka pitäisi arvioida oikeasti jotain todellisuutta, kuten vaikkapa meikkimainoksissa. Miksi edes vaivautua näyttämään niissä ihmisnaamaa, kun sen läsnäolo on tuotteen lupausten kannalta joka tapauksessa ihan triviaa?
Olisi myös kiva, jos ylipäätään mediakuvissa, elokuvissa ja kaikkialla näkyisi enemmän variaatiota siinä, millaiset kehot miesten ja naisten osalta esitetään haluttavina. En kuitenkaan halua vaatia "oikeiden" naisten tai "oikeiden" miesten mukaanottamista, koska en katso omaavani oikeutta määritellä millainen on "oikea" keho tai millainen on "oikea" nainen. Se on tosi helposti lähinnä uusien ruumiin muotoja arvottavien ulkonäkönormien luomista entisten samanmoisten tilalle. "Oikea" kantaa mukanaan harvinaisen voimakasta arvolatausta.
Usein tätä jaottelua oikeisiin ja ei-oikeisiin miehiin ja naisiin kuulee esimerkiksi painoindeksikeskustelun ja pornoleffojen yhteydessä: "Eihän kukaan *oikea* nainen tuolta ja tuolta näytä". Voin vakuuttaa kaikille, että ihan taatusti jopa se törröhuulinen silikonitissinainen on oikea nainen, eikä esimerkiksi mielikuvitusnainen. Lihaa ja verta. Luonnollisuuskeskusteluun en edes lähde, ellei sen pointin esiin nostava tule luonnollisin keinoin eteeni kasvotusten kertomaan asiansa luonnottomien tietokoneiden sijasta. Sitten taas on eri asia, jos ei muuten vaan jostain syystä hyväksy toisen ihmisen valintoja, mutta ei siinäkään tarvitse alkaa luokittella eri mieltä olevia epäaidoiksi tai "vääriksi" ihmisiksi. Toisaalta esimerkiksi hoikka ruumiinrakenne ei ole kaikille mikään erityinen valinta.
En nyt myöskään halua ylenpalttisesti moralisoida sitä, että kuvia muokataan - minulle riittäisi se, että ihmisiä tiedotettaisiin paremmin muokkauksista ja homma olisi läpinäkyvää. Noh, tässä kohtaa varmaan pitäisi itsekin muistaa paremmin disclaimeroida, että olen muokannut monista kuvistani silmäpusseja joko pois tai ainakin vaalentanut varjoja. Omat kuvani tässä blogissa eivät ole raakaa ja armotonta todellisuutta, sitä itseään, vaan tavallaan idealisoitu kuva siitä, miten haluaisin itse nähdä itseni, ja miten ehkä toivon muiden näkevän minut, ja tämä näkyy jo siis ihan siinäkin *mitä* kuvaan itsestäni - ette näe ettekä tule näkemään minua esimerkiksi kuluneimmissa kotivaatteissani. Toisaalta kuvatkin voivat vääristää, joten muokkaus voi joskus olla myös kohti sitä, mikä sieltä peilistä tuijottaa. (Kaiken lisäksi vieläpä, mä nyt vaan tykkään väkertää kuvien kanssa. :D) Olkaa tietoisia.
Muokattu Muokkaamaton
Omalla kohdallani ulkonäköpaineista eivät ole päävastuussa olleet mediakuvat tai toisten naisten jostakin tyhjästä syntynyt kadehdinta. Kaikista epävarmimmillani olen aina ollut silloin, kun joku tulee suoraan sanomaan minulle kohdistetusti jotakin negatiivista. Ensimmäiset vakavat ulkonäköangstini koin vasta blogiurani alkumetreillä saatuani haukkuja jalkojeni ulkomuodosta. Haukkuja pyysi kyllä myöhemmin erittäin fiksusti anteeksi ja pahoitteli, mikäli aiheutti mielipahaa, mutta on tunnustettava, etten ole sen jälkeen enää koskaan katsonut kroppaani samalla tavalla. Aiemmin en oikeastaan edes katsonut.
Syvimmät "arvet" eivät siis olekaan jääneet mainoksista tai epärealistisista muotikuvista, vaan suoraan annetusta "et kelpaasellasena kun oot" -nälvinnästä. Kaikki muu on ollut korkeintaan suolaa haavoihin. En kyllä muissakaan asioissa usko median aivopesevään ja psyykeen muuttavaan lääkeruiskumalliin - jotakin vaikutusta voi taatusti olla, mutta vastaanottaminen ja tulkinta ovat paljon monimutkaisempia prosesseja, kuin usein kuulee esitettävän. Toisten ihmisten toiminta ja esimerkki oman itsen välittömässä läheisyydessä on kuitenkin helposti paljon suurempi asia. Samalla tavalla väkivaltaviihdekään ei luultavasti aivopese lapsesta ongelmatapausta, jos kotona ovat asiat hyvin.
Pointtini: antakaa ihan oikeasti ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Kiinnittäkää huomiota mainosten epätodellisuuteen ja olkaa tietoisia niistä, mutta toteuttakaa samalla omassa elämässänne tätä vaalittua ideaa jokaisen omanlaisestaan kauneudesta ja ihanuudesta sellaisena kuin kukin on. Älkää nimitelkö ylipainoisia sotanorsuiksi laardikasoiksi, älkää haukkuko hoikkia ihmisiä sairaiksi anorektikoiksi, älkää "ihmetelkö" kirpakkaan sävyyn miksi joku on sellainen tai tällainen. Noh, toki kaikki saavat tehdä laillisesti aika paljon vapauden ja kansalaisoikeuksien nimissä, muttei se tarkoita, että kaikki mahdollinen mitä toiselle sanoo, on aina tälle hyväksi.
Olisi ideaalia, jos kaikilla tästä näin naps olisi niin hyvä itsetunto, ettei kukaan loukkaantuisi arvostelusta tai oikeastaan yhtään mistään. Mutta fakta on, ettemme kaikki ole niin vahvoja tai varmoja, eikä minusta kaikkien tarvitsekaan olla. Ihmisille on hyvä olla mieluummin armollinen kuin armoton, ellei nyt oikeasti pelissä ole mukana jokin suurempaa hyvää palveleva asia. Ulkonäköarvosteluissa harvemmin on.
Ja jottei tulisi epäselvyyksiä: kannatan edelleen sananvapautta äärimmäisen kiihkeästi. En siis todellakaan ajaisi esimerkiksi lakia, joka kieltäisi rangaistuksen uhalla muiden ulkonäön kommentoinnin missään sävyssä, saatikka kieltäisi lailla muiden tunteiden loukkaamista. Puhun nyt pelkästään sosiaalisesta kivuudesta ja muiden huomioonottamisesta tuon oikeuden harjoittamisen ohessa. En näe näiden asioiden riitelevän keskenään. Ei ole mitenkään välttämätöntä olla muille mulkku, vaikka siihen oikeus jokaisella onkin.
Tuli käytyä Helsingissä viimeisillä lomapäivillä. Tuli käytyä myös Macin pisteellä Stockalla (millonka sen saisi Tampereellekin?! Tai no, ehkä ihan hyvä, ettei sitä olekaan, noin rahatilanteen kannalta. :D) Tuli ostettua se, mitä pitikin, ja vähän muutakin.
Alkuperäinen suunnitelma oli vain hankkia kulmakynä ja tuo pehmeistä pehmein poskipunasivellin, mutta myyjäneitokainen olikin niin avulias ja taitava, että sai minut ihastumaan myös värilliseen kulmakarvageeliin. Siveltimistä jutellessamme tulin myös vakuuttuneeksi siitä, että tarvitsen jättimäisen putelin sivellinpuhdistusnestettä. Hups? :D Noh, tuo kulmageeli sentään oli sellainen, että sekin oli mulla loppu joka tapauksessa. Puhdistusnesteestä olisi varmaan löytynyt halvempiakin versioita, mutta toisaalta iso pötikkä kestänee käytössä pitkään.
Olen käyttänyt tähän asti Duroyn vuohenkarvaista sivellintä, mutta se on kasvavissa määrin tuntunut yhä karheammalta ja raapivammalta ihoani vasten. Olen lukenut paljon hyvää tästä Macin 168-poskipunasiveltimestä (jota voi käyttää myös varjostuksiin), ja pehmeytensä ansiosta iho pikemminkin iloitsee kuin itkee, kun nuo pehmeät karvat lipuvat pitkin poskia. Enää ei harmita, vaikka häivytyksien eteen joutuisikin tekemään töitä, mitä kyllä tosin ei hirveästi tarvitse tehdä - tämä sivellin tekee jo valmiiksi aika pehmeää jälkeä, jos edelleen malttaa ottaa sitä älyttömän pigmenttirikasta poskipunaa tarpeeksi vähän siveltimeen.
Tuon Harmony-poskipunan kanssa olen muuten alkanut käyttää Macin luomiväriä sävyssä Omega varjostuksiin - se on vieläkin kylmempi, lähes harmaa sävy, joka sopii erinomaisesti posken syvimpään kohtaan, ja Harmonya levitän sitten juuri sen yläpuolelle tuomaan vähän sitä väriä ja hehkua. Kätevää, nimittäin Omega oli jäädä työttömäksi luomiväririntamalla, eikä juuri sen sävyistä poskipunaa tai varjostustuotetta ole ihan tässä nyt näkynyt. Kuulostaa kenties työläältä käyttää poskilleen kahta, korostusvärin kanssa kolmea tuotetta, mutta tuota Harmonya tosiaan ei tarvitse montaa kertaa poskelle sutia, se näkyy nimittäin ihan heti.
Hyvin hoidettuna Macin siveltimet kestävät melkein ikuisesti, joten vähintääkin uskottelen itselleni tehneeni hyvän investoinnin.
Kulmaväriksi etsin riittävän vaaleaa, mutta myös ehdottomasti kylmää sävyä - mulla on pieni ikuinen projekti etsiä täydellisiä kulmatuotteita. Myyjä ehdotti sävyä Fling tuollaisesta itseteroittuvasta, aivan ohuen kärjen omaavasta kynästä, ja siihenpä sitten ihastuin. Lopputulos ei ole liian vahamainen, muttei myöskään niin kuiva, että kynällä pitäisi kamalasti painaa ihoa vasten saadakseen väriä tarttumaan. Väri on ohutta ja pigmenttirikasta - sitä voi siis kerrostaa helposti tummemman lopputuloksen saamiseksi ilman, että se lopputulos on kuitenkaan sotkuinen tai vahamaisen paakkurainen. Jälki on tarkkaa.
Miinuksena itseteroittuvalle kynälle on sanottava se, että kun tuotetta pyörittelee ulos, sitä ei enää saa takaisin, ja toisaalta ei koskaan tiedä kuinka paljon tuotetta on vielä jäljellä. En siis ole täysin vakuuttunut siitä, ettäkö ostaisin tätä uudelleen, niin loistava kuin tuo väri ja sen laatu muuten onkin.
Kulmakarvageeleistä olen käyttänyt jo hetken Lumenen halpisversiota, joka hoitaa hommansa kyllä oikein pätevästi. Macin Brow Set -geeleistä löytyy eri värejä sekä ihan kirkasta geeliä - omassa keskiruskeassa sävyssäni Beguile on mukana ihan vähän kimalletta, joka ei kuitenkaan karvoissa juurikaan näy. Sellainen haukku pitää sanoa, että Brow Setin harjalla on Lumenen versiota vaikeampi saada tarkkaa jälkeä sotkematta karvojen ulkopuolista ihoa - tai kenties yritän liikaa. Ehkä se johtuu vain pitempään avattuna olleesta putelista, mutta aivan kuin Lumenen geeli olisi hieman kuivempaa, vahamaisempaa, ja täten myös vähemmän helposti sotkevaa.
Eniveis, sävyllä Beguile voisi myös ihan yksinään kiireisinä päivinä valmistaa kulmansa päivän koitoksiin, mikäli ei kertakaikkiaan ole aikaa kynäilyyn. Lumenen geeli kun taas on ihan himppasen tummempaa, ja jälki sen mukaista - voimakkaampi ja jo liiankin tumma. Se vaatisi sitten puuterointia kaverikseen, jolloin jälki on helposti sitten taas aika... no, jauhoisen puuterinen ja turhan harmaa. Nähtäväksi nyt kuitenkin vielä jää, ihastunko Brow Setiin riittävästi ostaakseni sitä vielä joskus uudelleen.
Twingly Blog Searchlink:http://www.heijastuspinta.fi/ sort:publishedRecent linking posts
Vain joitakin oikeuksia pidätetään
Haluatko käyttää kuviani? Blogini sisällön käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Unported-lisenssi.
Tutustu linkin lisenssisääntöihin! Ilmoitathan myös lisenssistä jakaessasi matskua muille, jotta hekin tietävät siitä.
