>

31.8.2015

Viikon menovinkit: Wends ja Pimeys Tampereella!


Muistatteko, kun olen aiemmin intoillut aivan mahtavista live-esiintyjistä? On bändejä, jotka kuulostavat hyvältä levyllä, mutta vielä paremmilta livenä. Kotimaiset Wends (kuva alla) ja Pimeys (kuva yllä) ovat juuri tällaisia, sillä tyyppien energia ja läsnäolo välittyvät vain niin paljon paremmin keikalla bailatessa.

Tällä viikolla meitä manselaisia kyllä sitten hemmotellaankin oikein urakalla: molemmat bändit heittävät keikan Tampereen keskustassa! Jyväskylässä perustettu Wends on koko ajan kuumeneva nimi aivan ilmiömäisen hyväntuulisella indierock-viballa, ja huittislaisia juuria omaava, energistä suomirokkia soittava Pimeys on kasvattanut koko kevään suosiotaan toisen levynjulkistamisensa myötä. Näitä bändejä kannattaa ehdottomasti lähteä katsomaan! Meikäläisellä ja kavereilla ne kuuluvat sarjaan "Mennään vaikka joka kerta, jos suinkin mahdollista". :D Who's with me?

Wends esiintyy keskiviikkona 2. 9. Henry´s Pubissa, showtime klo 00:30. Vapaa sisäänpääsy.

Pimeys esiintyy perjantaina 4. 9. YO-talolla, showtime klo 0:00. Liput 10 euroa. Lämppärinä Hukka ja Mama.


Kuvat: Sonymusic / Ilkka Saastamoinen, Wends Promo

27.8.2015

Arboretum

Olikohan se siinä? En voi olla kysymättä tätä itseltäni, kun katselen ulos ja yritän pidätellä mieltäni vajoamasta alakuloon. Joka vuosi sama juttu. Vääjämättömästi se tapahtuu, silti sen voima ja lopullisuudentuntu yllättää.

Pakenen ilmiöitä kuviin loppukesän Arboretumista, Hatanpäältä. Sen salaisiin polkuihin. Sen yllättäviin yksityiskohtiin. Siiliin, joka liikkui niin vikkelästi aluskasvillisuuden sekaan, etten saanut napattua siitä kuvaa.

Kauniiden kuvien ohella tämän vaiheen yli kantaa tieto siitä, että maaliskuun alussa koittaa seikkailu toiselle puolelle maailmaa, paahtavan auringon alle...

nightwalk6 nightwalk2 nightwalk4 nightwalk8 nightwalk11 nightwalk9 nightwalk14 nightwalk13 nightwalk15

19.8.2015

Flow Festival 2015 -tunnelmia

Hola!

flow2015 saturday 8

Viikonloppuna vietimme lauantaipäivän Flow Festivalissa, rakkaani oli hankkinut meille keväällä liput syntymäpäivälahjakseni. Olimme molemmat ensimmäistä kertaa kyseisillä festareilla, ja tokihan Flow teki vaikutuksen! Suvilahden vanhalla tehdasalueella järjestettävä musiikkitapahtuma on urbaaneissa puitteissaan mielettömän viehättävä, joskin iltaa kohti lisääntyvä väenpaljous asettaa omat haasteensa.

flow2015 saturday 5 flow2015 saturday 3 flow2015 saturday 7

Alkupäivästä alueella oli mukavan väljää, ja joka paikkaan pääsi jonottamatta. Iltaa kohti joka paikkaan sai keikkojen välillä jonottaa sen tunnin, joka seuraamiemme esiintyjien välillä sattui olemaan. Ymmärrettävää toki. Puolen yön aikoihin alueella vallitsi jo täysi kaaos suomihumalan merkeissä. Ihmisten törmäillessä kaatuessa päälle ahtaissa olosuhteissa en koe aivan olevani täysin zen, näin lievästi ilmaistuna. :D

flow2015 saturday 6

Nautimme kuitenkin parhaamme mukaan uusista tuttavuuksista sekä vanhoista rakkaista bändeistä. Kuulimme ensimmäistä kertaa French Filmsiä ja LCDMF:ää, fiilistelimme Reginan harvinaista live-esiintymistä, henkilökohtaisesti sain uuden suosikin Belle and Sebastianista, illalla Pet Shop Boysin papat pisti tuulemaan melkein kahden tunnin mittaisella lavashowlla. With lasers. Päässäni on soinut koko alkuviikon liuta tuttuja biisejä.

flow2015 saturday 10
flow2015 saturday 11
flow2015 saturday 13


flow2015 saturday 21 flow2015 saturday 23
flow2015 saturday 25

Kaiken kaikkiaan aika huikea päivä!

Olitteko te Flowssa? Mitä tykkäsitte? Aika moni on ilmeisesti käynyt sunnuntaina kuuntelemassa Florence and the Machinea, vähän harmittaa nyt sen missaaminen... :D

Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Meikäläinenpä pulahtaa tänään uimaan!


17.8.2015

Leveissä lahkeissa


summer hair14

Viikonloppuinen Flow Festival 2015 on nyt koettu, joskin liput oli vain lauantaille. Tulipa nähtyä yhtä sun toista huikean upeaa esiintyjää, näistä lisää vielä myöhemmin!

Sen sijaan kuvissa näkyvä asu ei ole festarilookkiani, vaan viime aikoina käyttämäni, "helppo" rentoiluasu. Kämppiksen leveitä lahkeita aikani tuijoteltua himoitsin samanmoisia itsellenikin. Hups.

summer hair10

Kuvissa näkyvä asu on toiminut lähinnä kotirentoiluun, vaikkakin täytyy myöntää, että syvään uurretut t-paidat ovat tätä nykyä osa vakkarivaatetustani siinä, missä leggingsit ja mustat tunikat aikaisemmin sitä olivat. Ajat muuttuvat, ystäväni. Leveät lahkeetkin tekevät kovaa paluutaan, mutta lyhyet toverini muistavat, miksi pillifarkut olivat niin kova hitti: lahkeenpituus ei oo niin justiinsa. Meille alle 160-senttisille kaikki valmiiksi mitoitetut housut ovat lähes poikkeuksetta ylipitkiä. Pillifarkuista en luovu. Jotain muutakin voi silti tulla rinnalle.

summer hair12 summer hair2 summer hair16 summer hair8 summer hair3 summer hair13 Protukoru.
summer hair15 summer hair6

Aurinkoista maanantaita kaikille! ^^

10.8.2015

Viikonlopun sovellettu pikkumusta

allblacksummer1

Huh, mitkä helteet! Viikonloppuna olimme vaihteen vuoksi ihan Tampereella, ja lauantaihin liittyi monenlaista juhlintaa. Ensin vietimme Ravintola Coussiccassa mummuni syntymäpäiviä, illalla suuntasimme kahden Ollin voimin fiilistelemään Tampereen terasseja ja tutustuttamaan toisiamme paikkoihin. Ehkä synti ja häpeä, mutta kävin vasta nyt ensimmäistä kertaa Laiturilla. Suositellaan! Loputon kesäyö ja tanssimista aamuun asti, sitten kömpiminen kotiin, jossa voi viilentyä makaamalla muodostelmassa lattialla. Aivan mielettömän hauska viikonloppu!

Päivällä asunani oli "pikkumusta", joka koostui shortseista ja siististi leikatusta topista, sekä olkalaukusta ja ballerinoista. Klassisen tyylikästä, mutta kuitenkin käytännöllistä: mitään en jaksaisi vähemmän kuin sitä, että kävellessä pitempää matkaa joutuu koko ajan nykimään mekonhelmaa alas. Shortseissa ei sitä ongelmaa ole. :D

Toppi ja laukku: Zara / arskat, shortsit ja ballerinat: H&M / kello: Larsson & Jennings

allblacksummer3 allblacksummer2 allblacksummer4 allblacksummer7

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! ^^

4.8.2015

Ajatuksia kesäpyjamassa

Hola!

Kesä ja lomailu on vienyt tämän likan aivan mukanaan. On tullut harrastettua harvinaisen paljon sitä kuuluisaa hidasta elämää. Olen meikannut harvinaisen vähän, antanut kiharan tukan hulmuta kiharaisena (ja sitten kironnut, kun se menee takkuun), olen nukkunut pitkään, maannut säiden salliessa auringossa, väritellyt värityskirjaa (kyllä, minullakin on sellainen) ja ajoittain jopa käynyt pyöräilemässä. :D Säiden mukaan mennään, tässäkin asiassa.

Olen myös hyväksynyt asuvalikoimaani Madridista mukaan tarttuneet housut, joita nimitän pyjamapöksyiksi. Kaikilla madridilaisilla naisilla tuntui olevan tällaisia minihameiden, maksihameiden ja shortsien sijasta. Ymmärrän kyllä miksi, mukavathan tällaiset ovat!

Vajaa kaksi viikkoa Flow Festivaliin! o/ (Miten sinne pukeudutaan? :D)

pjs Toppi, ballerinat ja farkkutakki - HM, ketjulaukku - Zara, housut - lft pjs pjs

Pyöräilystä: Mua harmittaa harvinaisen paljon se, että Tampereella on tänä kesänä näemmä jokin "revitään kaikki kadut ja kevyenliikenteenväylät auki ja blokataan ihmisten liikkuminen" -kampanja menossa. Hyvä, jos keskustasta pääsee lainkaan pois pyöräillen. Olen alkanut arvostaa infraa ihan uudella tavalla. Infran ongelmat ovat myös kiistämätön syy siihen, miksi Facebookissa on tsiljoonia ryhmiä autoilijoiden pyöräilijävihalle ja pyöräilijöiden autovihalle. (Edustuksesta puuttuu vain pyöräilijöiden käveleskelijäviha ja kävelijöiden pyöräilijäviha.) So much hate. Mulla on unelma: jonain päivänä liikenneinfra suunnitellaan alusta loppuun ajatuksella, ja liikenteenkäyttäjien ei tarvitse pelätä ja vihata toisiaan.

Mitä tulee tapaukseen Olen-joko-helvetin-tyhmä-tai-helvetin-tekopyh... Anteeksi, tapaukseen Immonen, olen vääntänyt asiasta Facebookissa niin paljon, etten halua uhrata blogissani asialle juuri nyt kovin montaa sekuntia, mutta linkkaan tämän sarjakuvataiteilija Ville Rannan pilapiirroksen, johon tiivistyy suunnilleen koko "keskustelu", olkaa hyvät.

Protudarrasta selviämiseen meni harvinaisen pitkään: ensin viikko väsymyksen selättämiseen, toinen mokoma siihen, että osasi lopettaa stressaamisen. Hidas elämä on tullut siis tarpeeseen. Paljon aikaa on tullut vietettyä myös Äetsässä Ollin vanhempien luona, kas sellainen pikkujuttu nimeltä kattoremontti on talkoovoiminkin tehtynä hidas prosessi.

Anyhoo, mukavaa kesäistä viikkoa! Menkää pihalle, olkaa toistenne kanssa, rakastakaa ja olkaa kuin aurinkokennoja: Winter Is Coming. ;)

np: Manic Street Preachers - If You Tolerate This Your Children Will Be Next


8.7.2015

Ohjaajana Prometheus-leirillä

Hola!

Hetki on mennyt edellisestä postauksesta, mutta syyni on hyvä: olin viikon verran sivistyksestä irrallaan ohjaamassa Prometheus-leiriä, tai tuttavallisemmin Protu-leiriä. Mikä ihmeen Protu? Kyseessä on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton aikuistumisleiri kahdeksannen luokan käyneille nuorille. Käytännössä se mielletään vaihtoehdoksi riparille, mutta mikään ei estä käymästä vaikka molempia leirejä. Ohjelmassa siis on keskustelua tärkeistä ja nuoria kiinnostavista aiheista, kuten erilaisuudesta ja samanlaisuudesta, yhteiskunnasta, päihteistä ja hyvinvoinnista, ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta, maailmankatsomuksista sekä tulevaisuudesta. Välillä nollataan aivoja leikkimällä, ja illalla saunotaan, sekä yhdessä, että erikseen, kukin oman valintansa mukaan.

Itselläni ei ollut minkäänlaista Protu-taustaa ennestään. En ole käynyt leiriä, vaikka olenkin kuullut Protusta, ja aina pitänyt sitä ihan loistavana juttuna olla olemassa. Viime kesänä sitten ystäväni Noora oli itse ensikertalaisena ohjaamassa, samalla tavalla ihan Protusta kokemattomana, ja tykkäsi leiristä mielettömästi. Hän vakuutti minulle, että homma sopisi meikäläiselle just eikä melkein, joten ilmoittauduin koulutuksiin. Koko kevään jännitti ja stressasi, mutta kun meille sitten viimein selvisi tiimimme ja leirimestamme Halslahdessa (Turusta 40km, rannikolla), alkoi tuntua siltä, että ehkä tästä selvitään kuitenkin. :D Ja sanottakoot, että ihan mahtavahan tuo leiri olikin, ja leiriläiset sekä tiimiläiset ihan loistavia tyyppejä. ^^

Tiimiin kuuluu tyypillisesti pari yli 20-vuotiasta ohjaajaa ja alle 20-vuotiaita apuohjaajia, eli appareita. Tiimit pyritään rakentamaan tasapainoisiksi kokonaisuuksiksi, joista löytyy monipuolista osaamista ja kokemusta, ja jossa vahvuudet täydentävät toisiaan. Meilläkin oli sekä ihan uusia, että kokeneita appareita, ja toinen ohjaajamme oli jo vanha leirikettu, joka tarjosi kokemuksen rintaäänellään hyviä ehdotuksia ja toimintasuunnitelmia. Meidän tiimistä tulikin tiivis porukka, joka pelasi hyvin yhteen, ja jokainen tiimin jäsen oli korvaamattoman tärkeä osa leiriämme. Tiimin ideana on olla tasa-arvoinen ja antaa kaikille mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja leirin toteuttamiseen kukin omien voimiensa ja taitojensa puitteissa. Auktoriteettiin perustuvaa valtaa vierastetaan, niin tiimin sisällä kuin leirilläkin. Paljon kivempaa on saada asiat rullaamaan neuvottelemisen ja yhteisen sopimisen sekä kompromissien kautta. Toki välillä on tarpeen myös jonkun ottaa vain ohjakset käsiinsä – tilanteet välillä vaativat sitäkin.

Leireillä on mukana aina myös kokkeja, jotka valmistavat herkullisia ruokia, tuttuja ja erikoisia, ja välillä myös osallistuvat muuhun ohjelmaan. Meidän kokkimme olivat aivan loistavan ihania tyyppejä, jotka myös muistivat meitä tiimiläisiä iltapalaverin aikaan mm. teeveden keittämisellä ja pienellä yömurkinalla. Ei voisi parempia kokkeja toivoa!

Protu-leirien vetäminen on vapaaehtoisvoimin pyörivää nuorisotyötä, joten leirien suunnitteluun on kyettävä varaaman riittävästi aikaa ja motivaatiota. Omassa tapauksessani ensisijainen motivaatio on ollut halu tarjota nuorille ajattelunaineksia ja hyväksytyksi kokemisen tunnetta. Avoin ja hyväksyvä ilmapiiri on yksi Protun kulmakivistä ja myös juttu, joka tekee leireistä niin mahtavia. Jokainen saa olla sellainen kuin on. Jokaisella on oikeus kertoa mielipiteensä ja tulla kuunnelluksi. Kenenkään mielipidettä ei tyrmätä, eikä omaa tuputeta ainoana totuutena, vaan pointti on keskustella ja huomata, millä eri tavoilla asioista voidaan ajatella ja miten niitä perustellaan. Totta kai samalla pidetään myös hauskaa. :) Leikit kuuluvat oleellisesti nekin Protu-kulttuuriin. Samoin leirillä viikon mittaan rakentuu helposti tietynlainen läheisyyskulttuuri, jossa on ihan ok mennä halaamaan kaveria, oli sitten iloinen tai surullinen. Sitä jää yleensä moni leiriläinen kaipaamaan, toki myös itse tiimiläisenä.

forgetmenot

Uudet ohjaajat otetaan Protussa vastaan todella lämpimästi. Appareista ei yleensä ole pulaa, mutta yli parikymppisillä tuntuu olevan elämässä niin paljon kaikkea muutakin, että joskus leirejä on jouduttu jopa perumaan ohjaajapuutteessa. Protun ulkopuolelta tulevat ohjaajat nähdään myös mahdollisuutena uudistaa Protu-kulttuuria, sekä saada toimintaan uusia ja freessejä näkemyksiä ja toimintatapoja. (Kannattaa hei lähteä mukaan toimintaan!) Vaikka siis olen tuntenut osaltani olevani kuin kala kuivalla maalla, olen kuitenkin tuntenut koko ajan oloni tervetulleeksi. Leirin päätteeksi tiimini antoikin minulle positiivista palautetta ja ilmaisi, ettei kokemattomuuttani tai tiimille ilmaisemaani epävarmuutta huomaa minusta ulospäin. Pitäisi siis yrittää luottaa vain enemmän itseensä, niin tulee stressattua jatkossa vähemmän. :D

IMG_0761

Entäs ne leiriläiset? Noh, virtaa tuntui ainakin riittävän. :D Porukka tutustui toisiinsa tosi nopeasti ja oli ensimmäisestä päivästä lähtien aktiivisesti mukana kaikessa, mitä tehtiin. Välillä jouduimme tiimin kanssa pohtimaan tapoja saada jengiä kuuntelemaan toisiaan paremmin. Tyypeillä oli kuitenkin tosi paljon jo valmiiksi tietoa ja ymmärrystä asioista, lämpöä ja rakkautta sekä ideoita, miten maailmasta tulee parempi paikka. Vaikka leiriviikko oli näin ohjaajan näkökulmasta rankka, vähäuninen (leirin pyörittäminen on oikeesti 24/7 -duunia) ja väsyttävä, oli se myös todella antoisa juuri leiriläisten ansiosta: usko ihmiskuntaan palautuu, kun huomaa, että maailmassa on ainakin 15 näin empaattista ja upeaa lupausta tulevaisuudesta. ^^ Perchale, miten höllii ajatella teitä! Sekä tietysti tiimimme. :)

Tiimistämme haluan vain sanoa vielä sen, että leirille lähtiessä mua pelotti, etten saisi kontaktia kehenkään tiimiläiseemme, ja että tätä kautta en saisi tukea leirin vetämiseen. Että tuntisin oloni yksinäiseksi parinkymmenen muun ihmisen keskellä. Se pelko todistettiin vääräksi, ja oikeasti nautin tiimissämme olemisesta. On naurettu hysteerisesti ja itketty vuolaasti yhdessä. On tuntunut hyvältä jutella ja viettää aikaa yhdessä. Kiitos halauksistanne ja kannustuksestanne. Protun jälkeen on tuntunut tyhjältä ilman teitä. Toisaalta on kuitenkin myös ihana palata kotiin rakkaiden luo. :) Nähdään taas pian!

Lue myös erään leiriläisemme postaus sekä tiimiläisemme postaus leiristämme!

Tutustu Protuun paremmin: http://protu.fi/

P.s. Niin kutsuttu protudarra on ollut päällä tässä jo pari päivää: koomattaa, ja samalla tuntuu oudolta, kun päivät eivät menekään valmiiksi suunnitellun minuuttiaikataulun mukaan. Koko ajan olen vähällä ottaa taas ohjeistaja/käskyttäjä-äänen käyttöön ja alkaa infota avokille, että nyt sulla on sit vielä vartti aikaa valmistautua kauppareissuun. :D Täydessä bussissa puolestani ohjeistin jo ihmiset tiivistämään peremmälle, että porukka mahtuu paremmin sisään. Siinä missä aiemmin tällainen pienikin asia ehkä on tuntunut kynnyskysymykseltä, nyt en kahta sekuntia miettinyt ennen suuni avaamista. :D Ainakin siis on tullut lisää itsevarmuutta. Kunhan en liikaa ala ohjeistelemaan ihmisiä mm. kävelemään siististi kevyenliikenteenväylällä...

Tupla-P.s. Pakko lesoo, halimurhaajan voitto meni jaetuksi ykkössijaksi yhden leiriläisen kanssa. ^^ Vähänks olin sniikki!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...