>

8.7.2015

Ohjaajana Prometheus-leirillä

Hola!

Hetki on mennyt edellisestä postauksesta, mutta syyni on hyvä: olin viikon verran sivistyksestä irrallaan ohjaamassa Prometheus-leiriä, tai tuttavallisemmin Protu-leiriä. Mikä ihmeen Protu? Kyseessä on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton aikuistumisleiri kahdeksannen luokan käyneille nuorille. Käytännössä se mielletään vaihtoehdoksi riparille, mutta mikään ei estä käymästä vaikka molempia leirejä. Ohjelmassa siis on keskustelua tärkeistä ja nuoria kiinnostavista aiheista, kuten erilaisuudesta ja samanlaisuudesta, yhteiskunnasta, päihteistä ja hyvinvoinnista, ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta, maailmankatsomuksista sekä tulevaisuudesta. Välillä nollataan aivoja leikkimällä, ja illalla saunotaan, sekä yhdessä, että erikseen, kukin oman valintansa mukaan.

Itselläni ei ollut minkäänlaista Protu-taustaa ennestään. En ole käynyt leiriä, vaikka olenkin kuullut Protusta, ja aina pitänyt sitä ihan loistavana juttuna olla olemassa. Viime kesänä sitten ystäväni Noora oli itse ensikertalaisena ohjaamassa, samalla tavalla ihan Protusta kokemattomana, ja tykkäsi leiristä mielettömästi. Hän vakuutti minulle, että homma sopisi meikäläiselle just eikä melkein, joten ilmoittauduin koulutuksiin. Koko kevään jännitti ja stressasi, mutta kun meille sitten viimein selvisi tiimimme ja leirimestamme Halslahdessa (Turusta 40km, rannikolla), alkoi tuntua siltä, että ehkä tästä selvitään kuitenkin. :D Ja sanottakoot, että ihan mahtavahan tuo leiri olikin, ja leiriläiset sekä tiimiläiset ihan loistavia tyyppejä. ^^

Tiimiin kuuluu tyypillisesti pari yli 20-vuotiasta ohjaajaa ja alle 20-vuotiaita apuohjaajia, eli appareita. Tiimit pyritään rakentamaan tasapainoisiksi kokonaisuuksiksi, joista löytyy monipuolista osaamista ja kokemusta, ja jossa vahvuudet täydentävät toisiaan. Meilläkin oli sekä ihan uusia, että kokeneita appareita, ja toinen ohjaajamme oli jo vanha leirikettu, joka tarjosi kokemuksen rintaäänellään hyviä ehdotuksia ja toimintasuunnitelmia. Meidän tiimistä tulikin tiivis porukka, joka pelasi hyvin yhteen, ja jokainen tiimin jäsen oli korvaamattoman tärkeä osa leiriämme. Tiimin ideana on olla tasa-arvoinen ja antaa kaikille mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja leirin toteuttamiseen kukin omien voimiensa ja taitojensa puitteissa. Auktoriteettiin perustuvaa valtaa vierastetaan, niin tiimin sisällä kuin leirilläkin. Paljon kivempaa on saada asiat rullaamaan neuvottelemisen ja yhteisen sopimisen sekä kompromissien kautta. Toki välillä on tarpeen myös jonkun ottaa vain ohjakset käsiinsä – tilanteet välillä vaativat sitäkin.

Leireillä on mukana aina myös kokkeja, jotka valmistavat herkullisia ruokia, tuttuja ja erikoisia, ja välillä myös osallistuvat muuhun ohjelmaan. Meidän kokkimme olivat aivan loistavan ihania tyyppejä, jotka myös muistivat meitä tiimiläisiä iltapalaverin aikaan mm. teeveden keittämisellä ja pienellä yömurkinalla. Ei voisi parempia kokkeja toivoa!

Protu-leirien vetäminen on vapaaehtoisvoimin pyörivää nuorisotyötä, joten leirien suunnitteluun on kyettävä varaaman riittävästi aikaa ja motivaatiota. Omassa tapauksessani ensisijainen motivaatio on ollut halu tarjota nuorille ajattelunaineksia ja hyväksytyksi kokemisen tunnetta. Avoin ja hyväksyvä ilmapiiri on yksi Protun kulmakivistä ja myös juttu, joka tekee leireistä niin mahtavia. Jokainen saa olla sellainen kuin on. Jokaisella on oikeus kertoa mielipiteensä ja tulla kuunnelluksi. Kenenkään mielipidettä ei tyrmätä, eikä omaa tuputeta ainoana totuutena, vaan pointti on keskustella ja huomata, millä eri tavoilla asioista voidaan ajatella ja miten niitä perustellaan. Totta kai samalla pidetään myös hauskaa. :) Leikit kuuluvat oleellisesti nekin Protu-kulttuuriin. Samoin leirillä viikon mittaan rakentuu helposti tietynlainen läheisyyskulttuuri, jossa on ihan ok mennä halaamaan kaveria, oli sitten iloinen tai surullinen. Sitä jää yleensä moni leiriläinen kaipaamaan, toki myös itse tiimiläisenä.

forgetmenot

Uudet ohjaajat otetaan Protussa vastaan todella lämpimästi. Appareista ei yleensä ole pulaa, mutta yli parikymppisillä tuntuu olevan elämässä niin paljon kaikkea muutakin, että joskus leirejä on jouduttu jopa perumaan ohjaajapuutteessa. Protun ulkopuolelta tulevat ohjaajat nähdään myös mahdollisuutena uudistaa Protu-kulttuuria, sekä saada toimintaan uusia ja freessejä näkemyksiä ja toimintatapoja. (Kannattaa hei lähteä mukaan toimintaan!) Vaikka siis olen tuntenut osaltani olevani kuin kala kuivalla maalla, olen kuitenkin tuntenut koko ajan oloni tervetulleeksi. Leirin päätteeksi tiimini antoikin minulle positiivista palautetta ja ilmaisi, ettei kokemattomuuttani tai tiimille ilmaisemaani epävarmuutta huomaa minusta ulospäin. Pitäisi siis yrittää luottaa vain enemmän itseensä, niin tulee stressattua jatkossa vähemmän. :D

IMG_0761

Entäs ne leiriläiset? Noh, virtaa tuntui ainakin riittävän. :D Porukka tutustui toisiinsa tosi nopeasti ja oli ensimmäisestä päivästä lähtien aktiivisesti mukana kaikessa, mitä tehtiin. Välillä jouduimme tiimin kanssa pohtimaan tapoja saada jengiä kuuntelemaan toisiaan paremmin. Tyypeillä oli kuitenkin tosi paljon jo valmiiksi tietoa ja ymmärrystä asioista, lämpöä ja rakkautta sekä ideoita, miten maailmasta tulee parempi paikka. Vaikka leiriviikko oli näin ohjaajan näkökulmasta rankka, vähäuninen (leirin pyörittäminen on oikeesti 24/7 -duunia) ja väsyttävä, oli se myös todella antoisa juuri leiriläisten ansiosta: usko ihmiskuntaan palautuu, kun huomaa, että maailmassa on ainakin 15 näin empaattista ja upeaa lupausta tulevaisuudesta. ^^ Perchale, miten höllii ajatella teitä! Sekä tietysti tiimimme. :)

Tiimistämme haluan vain sanoa vielä sen, että leirille lähtiessä mua pelotti, etten saisi kontaktia kehenkään tiimiläiseemme, ja että tätä kautta en saisi tukea leirin vetämiseen. Että tuntisin oloni yksinäiseksi parinkymmenen muun ihmisen keskellä. Se pelko todistettiin vääräksi, ja oikeasti nautin tiimissämme olemisesta. On naurettu hysteerisesti ja itketty vuolaasti yhdessä. On tuntunut hyvältä jutella ja viettää aikaa yhdessä. Kiitos halauksistanne ja kannustuksestanne. Protun jälkeen on tuntunut tyhjältä ilman teitä. Toisaalta on kuitenkin myös ihana palata kotiin rakkaiden luo. :) Nähdään taas pian!

Lue myös erään leiriläisemme postaus sekä tiimiläisemme postaus leiristämme!

Tutustu Protuun paremmin: http://protu.fi/

P.s. Niin kutsuttu protudarra on ollut päällä tässä jo pari päivää: koomattaa, ja samalla tuntuu oudolta, kun päivät eivät menekään valmiiksi suunnitellun minuuttiaikataulun mukaan. Koko ajan olen vähällä ottaa taas ohjeistaja/käskyttäjä-äänen käyttöön ja alkaa infota avokille, että nyt sulla on sit vielä vartti aikaa valmistautua kauppareissuun. :D Täydessä bussissa puolestani ohjeistin jo ihmiset tiivistämään peremmälle, että porukka mahtuu paremmin sisään. Siinä missä aiemmin tällainen pienikin asia ehkä on tuntunut kynnyskysymykseltä, nyt en kahta sekuntia miettinyt ennen suuni avaamista. :D Ainakin siis on tullut lisää itsevarmuutta. Kunhan en liikaa ala ohjeistelemaan ihmisiä mm. kävelemään siististi kevyenliikenteenväylällä...

Tupla-P.s. Pakko lesoo, halimurhaajan voitto meni jaetuksi ykkössijaksi yhden leiriläisen kanssa. ^^ Vähänks olin sniikki!

24.6.2015

Päivän asu: Harmaa kietaisuhame


wrap skirt-4

Näin eräänä päivänä Tampereella kaupungilla harmaan kietaisuhameen yhdistettynä vaaleaan yläosaan ja farkkuliiviin. Yhdistelmä näytti niin raikkaalta, samaan aikaan rennolta ja tyttömäiseltä, että halusin ehdottomasti myös itselleni samanlaisen. Pienen metsästyksen jälkeen sopiva yksilö löytyi, ja olinkin valmis uhmaamaan lämpötiloja sääret semisti paljastavassa hamosessa – en tosin farkkuliivissä, vaan farkkutakissa. Sinä tuntematon inspiraationlähteeni: kiitos! ^^

wrap skirt-2 Kietaisuhame, toppi, ballerinat ja farkkutakki: HM / Ketjulaukku: Zara / Rannekoru: Ideakoru wrap skirt-5 wrap skirt-10 wrap skirt-12 wrap skirt-1

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

22.6.2015

Juhannus kaupungissa


rainy midsummer 2015-14

Tänä vuonna, kuten edellisenäkin, vietimme juhannuksen kommuuniporukalla kaupungin ytimessä. Olen elämässäni niin monet mökkijussit vietettänyt, että kyllä se sateinen ja kolea "kesäsää" maalla kaikesta eristyksissä on nyt muutamaksi vuodeksi (vuosikymmeneksi) nähty. Vain saunaa on vähän ikävä, mutta mitäs uutta siinä on. :D Kylmää järvivettä, ainaista puuhastelujärkkäilyä, puuceetä ja ötököitä taas, ei niinkään. (Tarkennetaan, mökillä on ihan kivaa, jos on lämmin sää.) Ehkä olen vain geeneiltäni vastarannan kiiski ja kaupunkilainen. Tai ehkä mä sit taas ens vuosikymmenellä haikailen mökkijuhannuksen perään.

rainy midsummer 2015-11

Niinpä mekin vietimme juhannuksen enimmäkseen kotosalla syöden, juoden ja katsellen leffoja, välillä pelaillen Mölkkyä ja syöden vähän lisää. Niin, ja taas yhtä flunssaa parannellen. Kämppis leipoi suolaista ja makeaa piirakkaa, minä olin hakenut mansikoita ja jäätelöä. Lauantaina meillä oli kylässä toisen kämppiksen sisar perheineen, ja lähdimmekin porukalla tsekkailemaan Särkänniemen huvipuiston nykytilaa. Tyypillisin tunne: onks tää aina ollut näin pieni? Lapsena kaikki on niin suurta ja mahtavaa. :D

rainy midsummer 2015-2

...Ja halvempaa. Laitteisiin ei oikein viitsinyt lähteä nenäontelo täynnä kaikkea epämääräistä (plus olen vaan ihan raukkis näiden hurjempien laitteiden kanssa), ja kotieläimiäkin katsomaan päästäkseen olisi pitänyt maksaa 15 euroa. Delfinaariota en edes harkinnut, en halua antaa rahaani ko. lafkan tukemiseen, vaikka niin "erinomaisesti" sitä onkin valtuustossa puolusteltu. Delfiinit ovat älyltään ja luultavasti myös tunne-elämän monikirjoisuudessaan melkein kuin ihmisiä, vähän kuin simpanssit – minusta on aika kurjaa pitää sellaisia olentoja ahtaissa tiloissa ilman valinnanvaraa vain muiden yhtä älykkäiden olentojen iloksi. Ihmisten ollessa kyseessä sellaista kutsuttaisiin orjuudeksi. Edes asian ongelmallisuuden pitäisi jokaisen myöntää.

(Mielipiteestäni huolimatta en silti esim. alkanut seurassamme olleille muksuille tai heidän vanhemmilleen luennoida aiheesta, he olivat aika tohkeissaan delfiinien näkemisestä. Minä päätän vain omasta puolestani.)

rainy midsummer 2015-12 rainy midsummer 2015-9

Asuksi valikoitui alle perusmustaa, päälle kepeä farkkutakki parin vuoden takaa. Yltyneessä sateessa ja viimassa ehti tosin tulla aika kylmä, mutta onneksi Olli oli pakannut mukaan villapaidan. Sainpa lämmitellä. Ah, mikä ihana mies!

rainy midsummer 2015-3
Toppi: Gina Tricot / Farkut: Acne Studios / Laukku: Zara / Kengät: Nike Air Max Ultra / Farkkutakki: HM/ Kello: Larsson et Jennings / Rannekoru: Ideakoru
rainy midsummer 2015-6 rainy midsummer 2015-4 rainy midsummer 2015-1

Illalla lähdimme kuuntelemaan Valtterille Pimeyden ulkoilmakeikkaa. Pääsimme juuri Passionin terassilla viimeiseen katokselliseen pöytään, kun alkoi vähitellen yltyvä sade. Lopulta rankkasade piiskasi kuuntelijoita oikein huolella, mutta bändi veti täysillä ja sai juhlakansan innostumaan. Joku siellä veti aika villiä sadetanssia vihreässä sadeviitassa. Parasta. Hauskana kuriositeettina, biisissä "Rakennukset" lauletaan rakennusten kaatuvan. Solisti viittoili tällöin elävästi legendaariselle Rasti-talolle päin. x)

rainy midsummer 2015-17 rainy midsummer 2015-18
 
Pimeys: Rakennukset

Illan viimeisenä ohjelmanumerona kävimme vielä kääntymässä Tornin Moro Sky Barissa ihmettelemässä sateisen harmaata Tamperetta yläiloista. Sieltä kaikki alapuolinen näyttää pienoismalleilta, läheiseltä ja samalla niin kaukaiselta. Siellä saa perspektiiviä kaikkeen. Sieltä näkee kaikki tutut paikat ja vieraat mestat, joiden olemassaoloa ei ole välttämättä edes tajunnut. Sieltä hahmottaa, miten asiat sopivat toisiinsa, ja millaisissa suhteissa ne ovat toisiinsa nähden. Sieltä näkee kaukaisuudessa Herwoodin Matrix-talot, toisessa suunnassa paljon läheisemmän Näsinneulan. Rautatien, järvet, näkötornit, jopa oman kotitalon.

Mukavaa maanantaita kaikille!

rainy midsummer 2015-19

17.6.2015

Pimeys ja Valtteri Festival 2015 Tampereella!

Meillä vietetään tänäkin vuonna kaupunkijuhannusta, tällä kertaa kommuunin voimin. Suunnitelmissa on paitsi tehdä hyvää ruokaa ja kilistellä skumppaa, myös piipahtaa Tampereen keskustassa järjestettävillä Valtteri Festivaleilla (19.-20.6.).

Esiintyjissä on monen monta huikean hienoa esiintyjää ja kokoonpanoa, mutta aivan erityisesti meitä kiinnostaa Valtterilla bändi nimeltä Pimeys – keväämmällä pääsin näkemään ensimmäistä kertaa tyypit livenä Herwoodissa, ja eturivissä fiilistellessä oli kyllä tunnelma aivan huikean ihana. Mikään muu bändi ei soita kesäöihin näin passelisti sopivia, yhtä aikaa haikeita, mutta jotenkin niin energisen toiveikkaita biisejä yhtä vilunväreitä nostattavalla lavameiningillä, voin taata!

Pimeys esiintyy lauantai-iltana ilmaiskonsertissa Tullinaukiolla, sinne siis!

http://www.valtterifestival.fi/

Pimeys: Meeri


 
Nostokurjet
 

 
Lähdetään
 

15.6.2015

Alkukesän paras vaatekappale

adidas curso d agua-3

Verkkatakki on kesän paras vaatekappale. Se on tarpeeksi paksu pitääkseen lämpimänä laskevassa ilta-auringossa, mutta se on myös riittävän hengittävä ja joustava soveltuakseen vaikkapa iltaiseen Mölkky-tuokioon.

adidas curso d agua-8 adidas curso d agua-9

Kiitos erilaisten yhteistyömallistojen, Adidaksenkin vanhat tutut verkktakit saavat säännöllisesti uuden ilmeen. Erityisesti The Farm Companyn kanssa tehdyt yhteistyöt tuottavat eksoottisia värejä, geometrisiä kuvioita ja ylipäätään jotain erilaista vanhoihin tuttuihin urheiluvaatteisiin. Vuosia kestänyt kolmen raidan boikottini murtui, kun näin tämän takin sieluni silmin päälläni.

Keskustakommuunissamme on sekin hyvä puoli, että Sorin aukion hiekkakenttä on aivan naapurissa, ja avainhenkilöiden työpaikat samoin. Töiden jälkeen on helppo kokoontua mölkyttelemään, mennä kaljalle tai katsoa elokuvan. Tai vaikka kaikkea näitä.

adidas curso d agua-5 adidas curso d agua-1 Takki: Adidas Originals x Farm / Farkut: Acne Studios / Paita: Gina Tricot / Lenkkarit: Nike Airmax Ultra
adidas curso d agua-6 adidas curso d agua-2 adidas curso d agua-10

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille! ^^

12.6.2015

Juhlintaa kukkaseppele päässä

Valmistujaisviikonlopusta on ehtinyt jo kulua pari viikkoa, mutta en ole esitellyt lainkaan juhla-asuani! Se korjataan nyt.

valmistujaispaiva-7

Mekko on sama Asoksen mekko, jossa olen juhlinut talvella häävieraana, ja aikeissa olisi myös kesähäissä mennä samalla asustuksella. Eipähän tullut hankittua mitään kertakäyttömekkoa, olen aika tyytyväinen. ^^ Ohut takki ja ballerinat ovat Henkkikseltä, kukkaseppele Glitteristä ja mintunvihreä laukku löytö Madridista. Ystäväni jaksavat ihmetellä väriloistoa ja hämmästellä positiivisen yllättyneesti sitä, ettei päälläni ole lainkaan mustia vaatekappaleita (sentään kellon nahkahihna on musta). Musta on edelleen luottovärini, mutta olen alkanut irroitella värien kanssa yhä enemmän. Hiusten olen taas välillä antanut olla yleisön pyynnöstä kiharalla.

valmistujaispaiva-6 valmistujaispaiva-5

Tosiaan ystävämme Noora valmistui merkonomiksi, ja likka on sen verran kovaa tehnyt hommia koulunsa eteen, että kyllä saa ylpeä olla! Upeilla arvosanoilla stipendien siivittämänä valmistunut nainen on mm. todennut useampaankin otteeseen, että koulut pitäisi käydä vasta aikuisena, ja onhan siinä järkeä, että kun on aidosti motivoitunut, asian ottaa vakavammin kuin silloin, jos koulua käy vain siksi, että "niin kuuluu tehdä".

Olen myös oman graduproffani kanssa aiheesta jutellut, ja kuulemma monelle tekisi välivuosi tai pari aika hyvää, ehtisi vähän aikuistua, elää ja hakea niitä itseä kiinnostavia asioita. Voin sanoa, että olin kyllä itsekin ihan pihalla 19-vuotiaana, juuri yliopistoon marssineena muksuna, voi taivas, miten pihalla. Jospa tässä nyt piakkoin alkaisi itsekin sitten olla vihdosta viimein valmis valmistumaan, näin lähes vuosikymmen myöhemmin. Tarkennukseksi: ihan ulapallahan meikä vieläkin on, mutta jotkut asiat ovat kyllä ajan myötä selkiytyneet. :D

Meillä ystävät ovat kuin perhettä, joten totta kai kun kutsu kävi, tulimme myös Nooran koululle seuraamaan todistusten jakoa.

valmis3 valmis1 valmistujaispaiva-2
valmis8

 Juhlassa jaettiin myös ylioppilaslakkeja ylioppilaaksi ammattitutkinnon ohella lukeneille. Nykyään myös monilla ammattiin valmistuvilla on oma lakki, mikä on aika hauskaa ja lisää jotenkin koko päivän arvokkuutta, kun valmistuneet juhlahenkilöt erottuvat muusta juhlaväestä. Koko seremoniassa meni kaiken kaikkiaan varsin hyvä tovi, sillä valmistuneita oli koko juhlassa aivan mielettömän paljon: onnea heistä jokaiselle!

Nooran varsinaiset juhlat järjestettiin meillä kommuunissa, meillä kun tuota tilaa riittää, ja keskeinen sijainti keskustassa on monille juhlijoillekin kätevä. Tarjoilut saivat pöydät notkumaan, nauru, puheensorina ja musiikki raikuivat varmaan kadulle asti. Kukkaseppeleeni pysyi päässä kesäyön pikkutunneille asti.

Ihanaa viikonloppua kaikille! ^^

valmistujaispaiva-8

9.6.2015

Pirkan Pyöräilyn 2015 Klassikko suoritettu!


pirkanp2015 22

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja Lidlin kanssa

Huh huh, nyt se on ajettu! Pirkan Pyöräilyn 2015 Klassikko on nyt ajettu. 134 kilometriä hikeä, kramppeja ja taistelua, mutta hyvässä seurassa satojen, jopa tuhansien muiden pyöräilijöiden ympäröimänä maaliin oli mukava ajaa. Tätä varten on koko kevät treenattu, osana yhteistyökampanjaa Indiedaysin ja Lidlin Sportyfeelin kanssa. Voit lukea aikaisemmat, kierrokseen valmistautumistani käsittelevät postaukset tästä, tästä ja tästä.

pirkanp2015 3

Pirkan Pyöräilyyn kuuluu useita eri pituisia kierroksia, joista voi jokainen valita itselleen sopivan. Pisimmät ovat 217 (Pirkan Lenkki) ja 134 (Klassikko) kilometriä, lyhyempinä 40 (Pirkan Pyhä) ja 4 (Lilliputti) kilometriä. Lisäksi Klassikon voi ajaa vaikka kahteen kertaan, sillä viikon päästä varsinaisesta päiväpyöräilystä järjestetään vielä Pirkan Yöpyöräily, joka siis ajetaan yöllä. Lähtö ja maali ovat samassa paikassa, Hakametsän jäähallin pihassa. Pirkan Pyöräily on tapahtuma, jota on järjestetty jo vuodesta 1978 alkaen. Tapahtumassa korostetaan sen ei-kilpailullista luonnetta: virallista ajanottoa ei ole lainkaan, ja tapahtuman osallistujamääränä ilmoitetaan poikkeuksellisesti vain kaikki maaliin tullee. Keskeytyksiä ei siis lasketa lainkaan. Virallisia tuloksia ei osallistujista ole vielä saatu kasaan, mutta ennakkoon ilmoittautuneita oli yli 2600. Tuhansista pyöräilijöistä siis tosiaan puhutaan!

pirkanp2015 2

Ennen tapahtuma olimme pyrkineet personal trainerini Ollin kanssa syömään ja lepäämään hyvin. Tapahtuma-aamuna tukeva aamupala on aina ihanne, mutta harvoinpa sitä jännitykseltään pystyy ihan täyteen itseään ahtamaan. Varusteet oli edellisenä iltana aseteltu valmiiksi. Aamulla vain ilmaa enää lisättiin pyöränkumeihin, sekä täytettiin juomapullot Sportyfeel Sports Drinkillä, sitruunanmakuisella urheilujuomalla, joka sisältää hyödyllisiä suoloja, jotka auttavat nestettä imeytymään kehoon paremmin. Suorituksen aikana nesteen lisäksi myös suolaa poistuu kehosta aikamoinen määrä. Siksi on tärkeää pitää huolta koko ajan siitä, että nauttii juomisen yhteydessä riittävästi suolaa. (Tästä syystä suolakurkut ovatkin yleensä urheilijoilla kovassa huudossa pitkillä matkoilla.) Sportyfeelin urheilujuoma sekoitetaan jauheesta nesteeseen, ja juoma kyllä toimii tarkoituksessaan oikein hyvin, voin suositella.

2015-06-09 11.44.45 1 pirkanp2015 5 pirkanp2015 7

Ollin isoveli, Jussi lähti aikaisin aamulla Pirkan pidemmälle lenkille, ja vaimonsa Suvi tuli meidän kanssamme Klassikolle. Tapahtumassa on suuren osallistujamäärän takia porrastetut lähtöajat, ja meille osui viimeisten lähtöryhmien joukossa lähtöajaksi klo 9:20. Vaikka alkuun juuri lähtö jännitti, porukka kyllä nopeasti hajosi väljäksi letkaksi, eikä tarvinnut pelätä kehenkään törmäilyä. Kaikilla tuntui joka puolella olevan mieli korkealla, ja aurinkokin kivasti paistoi ja lämmitti. Tuuli kävi jo tuolloin aika navakkana, ja vähän siinä pohdiskelimme, millaiseksi se mahtaa päivän mittaan yltyä. Noh, vastatuuleen ei ole ikinä kiva mennä, sanotaan nyt näin.

pirkanp2015 6

Alkumatkasta tietysti tuntui kankealta, niinkuin aina ennenkuin lihakset ehtivät lämmetä ja veri lähtee kunnolla kiertämään. Ajoimme kuitenkin reippaasti, ohitimme hitaampiamme ja suuntasimme vähitellen kohti Ylöjärveä, pois citystä. Siitä matka jatkui kohti Mutalaa, Kurua, Muroletta, Terälahtea ja Aitolahtea. Tosiaan siis Näsijärveä kierrettiin, ja maisemat kyllä olivat sykähdyttävän kauniit! Rantateitä, siltoja koskien yli, hevosia, lehmiä... :D Maalaismaisemia! Paikkoja, joissa ei varmaan tulisi käytyä lainkaan, ellei niiden läpi ja ohi pyöräilisi juuri tällaisessa tapahtumassa.


 Siinä jo muita ohitellessa tuli huomattua, että aika monenlaisia pyöriä ja pyöräilijöitä oli lähtenyt matkaan, ja toki kierros on mahdollista tehdä myös vaikka rullaluistimilla. Myös kickboardeja oli liikenteessä. Pyöräilijöissä oli nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, hoikkia ja pulskempia, aivan kaikkia. Musta oli tosi hienoa nähdä, että niin monenlaista sakkia on tapahtumaan lähtenyt mukaan. Toki se sitten myös tarkoittaa, etteivät kaikki ihan hoksaa ottaa niin hyvin huomioon muita kanssa-ajajia, ja joitakin yksittäisiä riskitilanteita tuli todistettua...

Puolessa välissä matkaa myös pitemmän kierroksen matkalainen Jussi paahtoi keskinopeusryhmässä, telaketjumuodostelmassa meidän ohitsemme. :D Kannustuksia huudeltiin puolin ja toisin.

pirkanp2015 10 pirkanp2015 12

Matkalla pysähdyimme jokaiselle taukopaikalle tankkaamaan Sportyfeel-patukoilla ja venyttelemään. Alkupuolikkaan tauoilla vielä jaksoi hymyillä ja naureskella, loppupäästä alkoi tehdä tiukkaa. :D Niskat varsinkin olivat meikäläisillä kovilla, jotenkin niiden rentouttaminen ja jumppaaminen ajon aikana on tosi vaikeaa. Harjoittelua, harjoittelua. Taukopaikoilla, kuten myös reitin varrella, oli hauskoja kylttejä keventämässä mielialaa taattuun manselaisen leppoisaan tapaan.

pirkanp2015 13 pirkanp2015 9 pirkanp2015 16 pirkanp2015 14

Tosiaan myös Sportyfeel-patukoille tuli hyvinkin käyttöä, varsinkin alkumatkasta, kun vielä jaksoi pureskella (sekin on yllättävän haastavaa väsyneenä :D) upposivat proteiinipatukat vauhdilla. Makuina patukoista meillä oli mukana vadelmaa, lakritsia ja karamellia. Matkan pituus alkoi kyllä sitten jossain kohtaa painaa, ja lopussa ei kyllä enää tahtonut mikään ruoka maittaa, ja vain vaivoin sain mussutettua enää rusinoitakaan alas. Toiseksi viimeisellä taukopaikalla en syönyt lainkaan mitään, ja sen kyllä huomasi sitten aika pian... Geelit olis ehkä ollut kova sana.

pirkanp2015 18 pirkanp2015 17

Energianpuute tuli vainoamaan vielä viimeisten parinkymmenen kilometrin aikana, lihakset alkoivat vetää kramppiin, verensokeri laskea ja ylipäätään usko maaliin pääsemisestä loppua. Kuusi tuntia pyörän selässä on kuitenkin aika pitkä aika, ja tauot kun laskee vielä päälle, matkassa kului lähemmäs seitsemän. Viimeisellä taukopaikalla pääsikin jo itku, ja vaikka city häämötti ihan vieressä, sai sitä hetken keräillä itseään. Yltyvä ja matkantekijöitä tiellä riepotteleva tuuli, pilvistyvä ja synkistävä sää eivät varsinaisesti pönkittäneet itsetuntoa. Kylmäkin alkoi tulla. Vaan jollakin ihmeellä sitä noustiin taas satulaan ja poljettiin hitaaseen tahtiin viimeiset kilometrit takaisin Hakametsään.

pirkanp2015 20 pirkanp2015 4 pirkanp2015 19 pirkanp2015 24

Kyllä maaliin tuntui hyvältä päästä. Mitali kaulassa oli jo helpompi hymyillä, ja vielä kun pääsi saunomaan, syömään ja heittämään pitkäkseen, oli unta hyvin helppo kyllä saada. Ymmärrettävästi tässä on ollut pari päivää aika kankeaa ja väsynyttä naista moisen suorituksen jälkeen, mutta mitä levänneemmältä tuntuu, myös sen hienommalta tuntuu. Olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset (vähemmän tuulta, kiitos), mutta niin vain selvittiin. Eiköhän tää vedetä ensi vuonna uudestaan! Nyt sitten vain jatketaan polkemista koko kesän, lisätään vauhtia ja tehdään mäkitreeniä.

Isot kiitokset Indiedaysille ja Lidlille yhteistyöstä ja treenaamiseen kannustaneesta tuesta tässä tavoitteessani! Lämmin kiitos tietysti myös teille kaikille meikäläistä tsempanneille ja kannustaneille lukijoille, ystäville ja perheenjäsenille! ^^ Tästä on hyvä jatkaa.

pirkanp2015 1

P.s. Jos haluatte nähdä videota tapahtuman reitiltä, tsekkailkaa Velogin, Pyöräilevän videoblogin videomatsku Youtubesta! Meitä ei videolla näy, mutta maisemat ja muut pyöräilyhulinat kyllä välittyvät.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...